Kirjoittanut
Kirjoittaja on savonlinnalainen kirjailija ja Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja.Mitä olisi keskikesän juhlamme juhannus ilman juhlan päähenkilöä Johannes Koota? Pyytäkäämme hänet tänä juhannuksena juhlistamaan keskikesän yötöntä yötämme.
Tuo yksinäinen kaikkien kokkojuhlien päänkääntäjä, jonka ulkoinen olemus oli melkoinen. Hän oli enemmän kuin pääluottamusmies, pääkirjanpitäjä, päätoimittaja tai päävalmentaja. Hänen päättömän näköinen virkapukunsa oli vyötetty kamelinkarvalla ja nahkavyöllä. Jerikon pikaruokaravintolassa hän käänsi olemuksellaan ihmisten päät ja söi päivän annoksekseen hunajassa haudutettuja heinäsirkkoja.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Hän kehotti kansaa lopettamaan päättömyydet. Tämän seurauksena hänen oma elämänsäkin tuli nopeasti päätökseen. Mutta hänen julistuksessaan oli kaksi merkittävää puolta.
Ensinnäkin hän uskalsi sanoa: ”Sinun ei ole lupa”. Tämä jäi vaivaamaan hallitsija Herodes Antti Pään päätä, niin että omantunnon vaivasta ei päässyt eroon ilman päätä ja päätöstä. Herodiaan tyttären päättömän tanssin jälkeen hänen tuli päästettyä päättömiä lupauksia. Herodes Antti Pää yritti luikerrella päättämättömänä nahjuksena lupauksista ulos kuin mikäkin liituraitaluikertelija.
Mutta tytär vaati kurkku suorana: ”Päätä pian!”. Herodeksen oli tehtävä päätös. Paikalle tuli kaikkien totuuden torvien hiljentäjä, veli pyöveli suoraan paikallisesta tuomiokapitulista suorittamaan kosmeettisen operaation. Kun Johannes Kastajan elämä oli saanut päättömän lopun, tuli Herodes A. aidosti pahoille mielin lupauksen ja valan tähden.
Mutta vaikka pään voi leikata, niin totuudelta ei voi leikata päätä. Pään voi laittaa vadille, mutta totuutta ei. Johannes Kastaja sai maksaa totuuden torvena olemisen päällään. Hän toimi totuuden pää-äänenkannattajana siihen asti, kunnes pää ei enää kantanut. Herodeksen tyttären lajitoverit lauloivat vieressä kuorona vanhaa päänsärkijöiden tunnuslaulua ”kaikki joukolla päätä särkemään…” Mutta pääasia on, että pääasia on pääasia, vaikka ilman päätäkin.
Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Johannes K:n julistuksessa oli toinenkin puoli. Hän ehti ennen elämänsä päätöstä osoittaa sormellaan puolta vuotta nuorempaa serkkuaan sanoen: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”
Johannes K päättömässä karmeudessaan on meille tien avaaja ja suunnan näyttäjä, valo. Hän on kuin ennen vanhaan television sähkeuutiset, jotka tulivat kuuden aikaan ja johdattivat kohti illan pääuutislähetystä.
Myös Johannes K johdatti kuulijoitaan kohti illan pääuutisia – kohti Jeesusta Kristusta. Mutta älä erehdy ajattelemaan, että Johannes K kutsuttaisiin meidän juhliimme pääjuhlapuhujaksi. Hän oli siihen liian päätön tyyppi. Sellaiset on aina päätetty hiljentää.
Mutta jos ehdimme katsoa siihen suuntaan, mihin Johannes K kehotti katsomaan, saamme kerran iankaikkisuudessa katsella Johannes K:n päätä alkuperäisessä yhteydessä ja laulaa muiden päättömien kanssa: ”Kaikki kohdallaan kerran taivaassa, kerran taivaassa…”
Johannes Kastaja, juhannuksen juhlapuhuja, julistaa sinulle ja minulle tänäkin suvena pääuutisen: ”Pää kiinni, ja usko synnit anteeksi.”
