Kirjoittanut
Raha ja vastuu
Juuri vietetty Vastuuviikko 2014 muistutti meitä vastuullisesta kuluttamisesta. ”Halpojen raaka-aineiden, tuotteiden ja hyödykkeitten kysyntä edistää maailmantalouden epätasapainoa. Halpatuotanto tapahtuu aina jonkun kustannuksella ja luonnonvaroja riistämällä. Me pohjoisessa kulutamme etelänkin varat.” Näin kirjoittaa Anna Hyvärinen, Vastuuviikon koordinaattori, Vastuuviikon julkaisussa.
Olemme osa järjestelmää, jossa kansainvälinen kauppa palvelee etujamme. Maailmantalouden kuvioiden ymmärtäminen on vaikeaselkoista. Emme varmaa edes ajattelisi oman kuluttamisemme suhdetta maailman rauhaan ilman Vastuuviikon tapaisia muistuttajia, jotka väittävät elämäntapamme saattavan olla ahneen kuluttajan käyttäytymistä.
Jos emme näe tai emme koskaan edes ajattele taloudellisessa, poliittisessa ja sosiaalisessa hädässä olevia, olemme vaaravyöhykkeellä. Itsekkyys saattaa ottaa ylivallan. Meillä ei saisi olla sellaista elämänasennetta, joka ohittaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.
Charles Finney oli eräs 1800-luvun suurista herätyssaarnaajista. Kerrotaan, että pääosa hänen saarnoistaan suuntautui niihin kuulijoihin, jotka jo olivat uskossa. Vain parannusta tehnyt seurakunta voi olla työkalu Jumalan käytössä. Finney ymmärsi, että synnin ydin on ihmisen itsekkyys. Herätetty ja parannusta tekevä ihminen kääntyy jättääkseen itsekkään elämän ja alkaakseen elää toisille.
Finney mukaan oikea parannuksenteko johtaa aina hyviin tekoihin ja on hyödyksi koko luomakunnalle. Oman aikansa keskellä Finney oli eräs niistä, jotka nousivat orjuutta vastaan.
Raha ja Jumala
”Jotka alkavat palvella Jumalaa ja Mammonaa, huomaavat kohta, ettei Jumalaa olekaan.” (Logan P. Smith)
On tietysti -lyhyellä tähtäimellä – helpompi toimia rahan kanssa, jos ei mielestään ole sidoksissa ikuisuuteen tai mihinkään absoluuttiseen. Olemme luomassa elämänmuotoa, jossa ei ole oikein sijaa muulle jumalalle kuin markkinavoimille. Käytännön ateismi ja välitön materiaalinen voitto ohjaavat valintoja markkinoiden nimissä.
Jos emme ota huomioon elämän ikuisia perusulottuvuuksia, se johtaa meidät helposti ratkaisuihin, joissa emme välitä jälkeemme tulevista ja todellisista yhteisistä tarpeistamme. Jos taloudelliset ratkaisut tehdään erossa Jumalasta, ne tehdään usein vastoin sitä, mikä on parasta ihmiselle.
Rahalla ei ole kotimaata, sanotaan. Rahalla ei taida olla Jumalaakaan. Rahankäyttäjällä saisi olla.
