Kirjoittanut
Olen joskus kehuskellut sillä, ettei minulla ole koskaan tylsää. Se on totta: tekemisen ideoita löytyy aina ja yleensä enemmän, kuin voin toteuttaa. Nykyään en enää ole asiasta ylpeä, vaan yritän opetella olemista ilman puuhailua.
Puuhailla voi silloinkin, kun ulkoisesti näyttäisi olevan paikallaan. Kassajonossa seistessä päässä saattaa vilistä vaikkapa idea romaanikäsikirjoituksesta, tai siinä seistessä voi hyvin jo mielessään olla laittamassa ruokaa ostoskorissa odottavista aineksista. Päässä suunnitellaan keskusteluita, työprojekteja, jopa sähköposteja, joita pitäisi kirjoittaa.
Jos joskus tulevaisuudessa keksitään tapa liittää ihmisen hermosto tietokoneeseen, minusta tulee luultavasti supertuottelias kirjoittaja, sillä tämäkin teksti on syntynyt mielessäni jo muutamaan otteeseen bussia odotellessa. Ajatus ihmisen ja koneen yhteenliittymästä on kammottava, mutta minua se itse asiassa helpottaa: jos jokin taho tallentaisi kaikki pääni sisäiset liikkeet, näkisin konkreettisesti, miten paljon ylimääräistä energiaa siellä viuhuu ja vilahtelee joka hetki ja saisin hyvän syyn yrittää rauhoittua!
Oleminen paikallaan ilman tekemistä on monille ihmisille vaikeaa, mutta ajatusten virran katkaiseminen on sitäkin hankalampaa. Itse asiassa juttu on siinä mielessä ristiriitainen, että juurikin ”todellista” fyysistä puuhailua harrastaessa tällainen ajatuksettomuus on mahdollista saavuttaa: urheillessa, puutarhahommissa, jopa hyvän keskustelun aikana. Silloin ajatukset ovat täysin nykyhetkessä, eikä pää ylikuormitu, kun jokainen hermosolu keskittyy käsillä olevaan asiaan.
Muita hyväksi toteamiani keinoja ovat rukous, meditointi ja rentoutusharjoitukset. Näille on yhteistä se, että ajatusten tulvaa pyritään tyrehdyttämään tietoisen lempeästi. Monelle on varmasti tuttu ilmiö, että kesken rukouksen tulee mieleen jokin hoidettava homma, idea tai päivän mittaan sattunut hauska juttu, jota alkaakin huomaamattaan miettiä. Kun muistaa, mitä olikaan parhaillaan tekemässä, voi palata itse asiaan, muttei itseä silti tarvitse syyttää ja soimata hetkellisestä ajatuksenjuoksusta. Vähitellen päähän virtaavien ärsykkeiden tulo loppuu ja keho ja mieli pääsevät lepäämään.
