Kirjoittanut
Kirjoittaja on maailmanmatkaaja ja Elämään-lehden kolumnisti.Tässä taannoin keksimme ystävän kanssa kisan, jossa kumpikin muotoilee puutarhassa olevat omenapuut ihan uuteen uskoon. Se voittaisi, joka saisi puusta kauniimman. Voi että, meillä oli hauskaa, ja muutaman tunnin saksimisen jälkeen puutarhassa tönötti kolme kaunista omenapuuta. Olimme kumpikin voittajia – minä hieman ylpeämpi sellainen. Minun puuni kun oli saanut vaikutteita Japanista. Omenapuu muistutti tyyliltään erehdyttävästi bonsai-puuta.
Puutarhatyömme eivät kuitenkaan siihen loppuneet, vaan kuokimme, raaputimme, leikkasimme, suunnittelimme, kylvimme, lannoitimme… Kyllähän viherpeukalot tietävät, kuinka paljon aikaa voi saada kulumaan puutarhassa. Aina löytyy jotain nyppimistä ja parantelemista. Ja kun se on vielä niin antoisaa puuhaa! Kättensä työt näkee suhteellisen pian.
Polvillani kitkiessä aloin nähdä puutarhan kasvit ihan uudessa valossa. Toiset tarvitsivat enemmä hoitoa kuin toiset. Välillä oli siirrettävä varovasti kasvia uusiin paikkoihin, jotta ne saisivat paremmin valoa. Jollekin oli taiteiltava tukija ja toiset viljelykset saattoivat vaatia jopa uudelleen istutuksia. Tuntui, että mitä kauniimpi luomus, sitä enemmän piti tehdä töitä tuon kauneuden eteen. Puutarha alkoi näyttäytyä suurempana kokonaisuutena kuin olin aluksi ajatellutkaan.
Kahvitauolla ymmärsin, kuinka kaunis kukka meistä jokainen on ja millaiseen puutarhaan kuulumme. Suuren puutarhurimme täytyy välillä näyttää kukalle veden sijasta lapiota tai jopa katkaista säälimättä oksiamme, jotta kauneutemme voisi paremmin näkyä.
Toiset meistä ovat liljoja, toiset puutarhan piikikkäitä ruusuja. Niin tai näin. Puutarhurilla on meissä aina töitä, mutta onneksi tällä viherpeukalolla on taitavat kädet. Niissä käsissä jokaisella on paikka ja tarkoitus, ja kukat istutetaan niin, että jokaisella on mahdollisuus nähdä valo ja ottaa vastaan ravinteita sekä syvältä maasta että siniseltä taivaalta.
Välillä pakkasyöt ja pilviset päivät levittävät varjojaan, mutta puutarhurimme pitää juuri sellaista huolta, kuin kukin kasvussaan tarvitsee. Tämän oivallettuani halusin vain kuunnella lintujen laulua ja kiittää elämän lahjasta.
Millainen puutarhuri sinä olet?
