Martti Ahvenainen on kirjoittanut opettavan ja puhuttelevan teoksen Pyhästä Hengestä. Tule, Pyhä Henki on moniulotteinen teos, joka sopii kristitylle käsikirjaksi aiheesta. Sanaan juurtuva opetus on aina turvallista ja sielunhoidollista. Nykyisenä sekamelskeen aikana, jolloin meille tarjotaan, jos jonkinlaista opetusta Herran nimessä, raamatullinen opetus on elintärkeää.
Raamattu opettaa Pyhän Hengen olevan persoona, ei vain jokin epämääräinen vaikutus. Pyhää Henkeä nimitetään Jumalaksi (Ap.t. 5:3- 4, 28:25-27).
Ahvenainen lähtee liikkeelle siitä, että Pyhä Henki on Jumala, Persoona. Tämä on tärkeä totuus, jonka meidän on syvästi tiedostettava. Olen lukenut monia aihetta koskevia kirjoja, joissa tätä ei ole tarpeeksi tuotu esille. On jäänyt kuva, että Pyhä Henki olisi vain eräänlainen voima, jota Jumala käyttää. Pyhä Henki on myös voima, mutta ei vain voima! Voima ei ymmärrä puhettamme, mutta jumalallinen Persoona ymmärtää!
Pyhällä Hengellä on kaikki persoonan ominaisuudet: äly (1. Kor. 2:11, tunteet (Ef. 4:30, tahto 1. Kor. 12:11, hän opettaa Joh. 14:26, todistaa Joh. 15:26, antaa puhuttavaa Ap.t. 2:4, jakaa lahjoja 1 Kor. 12, hän puhuu Ap.t 13:2, häntä voidaan vastustaa At.t. 7:51 ja murehduttaa Ef. 4:30.
Nämä Pyhän Hengen persoonan ominaisuudet tuovat jumalanpalvelukseemme lepoa ja viisautta. Voimme palvella ja ylistää elävää Persoonaa. Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat aina yhdessä. Pyhän Hengen irrottaminen erilleen Isästä ja Pojasta on vastoin Raamatun opetusta.
Yhtä kohtalokasta kuin puhua Pyhästä Hengestä vain voimana, on puhua Pyhästä Hengestä vain persoonana.
Esimerkiksi hengellisissä tilaisuuksissa esiintyy ilmiötä, jossa pyydetään Pyhän Hengen vaikutusta kokouksessa. Tämä on ok, jos tehdään selväksi, ettei Jumalan Henki toimi vain voimana, vaan Persoonana ilmestyy ja jakaa lahjojaan ja siunaa meitä. Varsinkin vapaissa suunnissa törmää tällaiseen. Luterilaisissa uskonsuunnissa taas olen huomannut, ettei Pyhästä Hengestä puhuta välttämättä mitään.
Meidän aikanamme on keskusteltu siitä, onko sopivaa rukoilla Pyhää Henkeä. Varmaankaan ei ole väärin pyytää Pyhää Henkeä tulemaan ja koskettamaan ihmisiä, onhan hän nyt Jeesuksen edustaja seurakunnan keskellä. Raamatussa ei kuitenkaan ole esimerkkejä Pyhälle Hengelle osoitetuista rukouksista. Jeesuskin opetti rukoilemaan Isää hänen nimessään (Joh. 16:23). Myös Jeesusta voidaan rukoilla hänen omassa nimessään (Joh. 14:14). On siis viisainta pysyä raamatullisissa rajoissa, eikä erottaa Pyhää Henkeä Jeesuksesta ikään kuin omaksi toimijakseen, onhan Hengen tehtävä kirkastaa Jeesusta.
Ahvenaisen teos tuo tähän ongelmaan syvällistä ja ajankohtaista opetusta. Muutoinkin kirjaa leimaa tasapuolisuus.
Pyhä Henki on uskon henki. Yhtä kohtalokasta kuin puhua Pyhästä Hengestä vain voimana, on puhua Pyhästä Hengestä vain persoonana.
Raamatun mukaan usko on ennen kaikkea Jumalan sanan seuraamista. Uskon henkenä Pyhä Henki johtaa kuuliaisuuteen Jumalan sanaa kohtaan. Sen ansiosta ihmiset kasvavat uskossa ja saavat kokea yliluonnollisia asioita. Ilman Pyhää Henkeä meistä tulee epäuskoisia, kriittisiä, itseemme käpertyviä ja joudumme helposti pelon valtaan (Mark. 4:40.
Jeesuksen viimeiset sanat opetuslapsilleen ennen taivaaseen nousemista olivat: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani.” Usko ja voima kuuluvat yhteen. Molemmat saa aikaan Pyhä Henki.
Alkuseurakunta edusti voimallista kristillisyyttä.
Pyhä Henki on pyhyyden Henki. Pyhyys on Jumalan keskeinen ominaisuus. Meillä nykyajan ihmisillä on vain vähän käsitystä Jumalan pyhyydestä, mutta se näkyy parhaiten Jeesuksen elämässä. Vaikka hän oli pyhin ihminen maan päällä, hänen pyhyytensä ei ollut luotaan työntävää. Hän ei karttanut ihmisiä, ja syntiset uskalsivat lähestyä häntä.
Ahvenaisen opetus pyhyydestä kolahti minuun lujaa. Olen viime aikoina kaivannut juuri puhtautta ja pyhyyttä elämääni. Lihallinen luontoni on ollut hallitsevana.
Erityisen siunaavana koin myös hänen opetuksensa Pyhästä Hengestä Uuden testamentin kirjeissä. Se antoi uusia näkökulmia.
Kirjassa on toki paljon enemmän (esim. armolahjojen rikas opetus) kuin tässä kirjoituksessa olen tuonut esille. Mielestäni Martti Ahvenaisen monipuolinen teos ansaitsee huomiota. Siinä on opetusta, joka innostaa meitä lukemaan ja syömään Jumalan sanaa.
Kursivoidut kappaleet ovat sitaatteja Martti Ahvenaisen kirjasta Tule, Pyhä Henki (Virta, 2022).
Rainer Frimanin muut blogikirjoitukset