Kirjoittanut
Ympäri länsimaista maailmaamme, erityisesti siellä, missä asuu paljon irlantilaisia sukujuuria omaavia asukkaita, on vietetty tällä viikolla riehakasta Pyhän Patrickin päivää. Iloisia karnevaaleja, juhlia ja värikkäitä paraateja on nähty, paitsi Irlannissa, myös esimerkiksi Iso-Britanniassa, USA:ssa, Kanadassa, Argentiinassa ja Australiassa. 17. maaliskuuta on samalla Irlannin kansallispäivä. Juhlan aikana kaikkialla näkyy vihreää väriä ja kolmilehtistä apilaa kuvaavia symboleita. Tarinoiden mukaan Pyhä Patrick käytti apilanlehteä opettaessaan Irlannissa kolminaisuusoppia ja nykyisin apila onkin eräs keskeisiä Irlannin symboleja.
Riehakkaan juhlinnan keskellä tuntuu kuitenkin unohtuvan Patrickin elämän todellinen merkitys. Harva enää edes Irlannissa muistaa kyseisen henkilön elämän todellisia vaiheita. Legendan mukaan Pyhä Patrick karkotti kaikki käärmeet Irlannin saarelta, mutta todellisuudessa hän oli merkittävämpi teologina kuin biologina. Pyhä Patrick on niin kiinnostava historian henkilö, että meillä suomalaisillakin olisi hänen elämästään paljon opittavaa.
Historian tutkijoiden mukaan Pyhä Patrick, oikealta nimeltään Maewyn Succat, syntyi roomalaisten hallitsemassa Englannissa luultavasti noin vuoden 387 paikkeilla. Ollessaan 16 -vuotiaana perheensä kanssa leppoisalla rantalomalla, hän joutui merirosvojen kidnappaamaksi ja hänet myytiin orjaksi Irlantiin. Druidien päällikkö osti hänet ja uudessa isäntäperheessään hän oppi druidien kulttuurin ja kielen. Pimeä druidien uskonto, johon liittyi luonnon palvontaa ja ihmisuhreja, hallitsi tuolloin Irlannin saarta vankassa otteessaan.
Jouduttuaan kidnapatuksi, nuori Maewyn ei vielä itse ollut kristitty, mutta hänen suvussaan oli ollut kristittyjä pappeja, joten hän tunsi kristinuskon sanoman. Ollessaan paimentamassa isäntänsä lampaita Irlannin maaseudulla, hän otti päivittäiseksi tavakseen rukoilla Jumalaa ahkerasti. Hän vietti päivänsä jatkuvassa rukouksessa ja sai pian lempinimen ”Holy Boy.” Kuuden vuoden orjuuden jälkeen, hän näki näyn, jossa kerrottiin, että laiva oli valmiina viemään hänet kotiin. Hän pakeni, vaelsi 300 km matkan rannikolle, astui näkemäänsä laivaan ja viimein pääsi monien vaiheiden jälkeen kotiinsa. Ollessaan kotonaan Englannissa, hän näki kuitenkin uuden näyn, jossa Irlannin ihmiset pyysivät häntä palaamaan takaisin. Maewyn muutti nimensä Patrickiksi, opiskeli papiksi ja nimitettiin jopa piispaksi, mutta palasi 25 vuotta pakonsa jälkeen Jumalan kehotuksesta lähetyssaarnaajana Irlantiin vuonna 432.
Patrickia vaivasi Irlannissa jatkuva koti-ikävä, mutta hänen evankeliointinsa tuotti valtavasti hyvää hedelmää. Hän joutui monesti druidien vangitsemaksi ja kiduttamaksi, mutta hänen työnsä tuloksena 120 000 irlantilaista kastettiin ja 300 kirkkoa perustettiin saarelle. Melkoinen hengellinen läpimurto 30 vuoden lähetystyön tuloksena! Patrick kirjoitti: ”Päivittäin odotan, että minut murhataan, petetään tai pakotetaan orjuuteen. Mutta en pelkää mitään, sillä luotan taivaan lupauksiin.” Irlanti oli tuolloin tunnetun maailman barbaarinen takapajula, eivätkä monet nähneet sen kehittämistä mahdollisena. Druideja ei edes katsottu pelastuksen arvoisiksi. Patrick joutuikin elämään päivänsä druidien vainoamana ja alituisessa kuoleman vaarassa, mutta hän oli uskollinen Jumalalta saamalleen kutsumukselle. Patrickin uhrautuvan työn ansiosta yhteiskunta kehittyi, naisten asema koheni ja kansan koulutustaso nousi merkittävästi. Jonkun ajan kuluttua Irlannista alettiin lähettää lähetyssaarnaajia ulkomaille. Patrick haudattiin Irlannissa 17. maaliskuuta, vuonna 461.
Patrickin käynnistämä Irlannin herätys on melkoinen vastakohta Suomen nykyiselle hengelliselle tilanteelle. Maamme ehkä ei vielä ole ajautunut yhtä syvään hengelliseen pimeyteen, mutta ei täällä myöskään ole herätystä havaittavissa. Hyvästä syystä päätoimittaja Leif Nummela ihmetteli Uusi Tie -lehden pääkirjoituksessaan (”Missä ovat vastakääntyneet? UT 11.03.2015) uusien uskoontulleiden määrän vähäisyyttä nykyaikamme seurakunnissa. Samaan teemaan liittyy ”seurakuntalainen.fi”-sivustolta löytyvä tuore Timo Junkkaalan kirjoitus: ”Entiset viidesläiset – maan suurin herätysliike? Osittain kuten Pyhä Patrick aikoinaan, nykypäivän Suomessa kristityt elävät pakanuuden keskellä. Emme enää voi olettaa, että suomalaisilla on edes perustietämystä Raamatun sisällöstä. Kun puhumme ”Jeesuksesta” tai ”Jumalasta”, emme voi olla varmoja siitä, mitä nuo termit kuulijoille merkitsevät. Suomalaiset kaipaavat puhdasta evankeliumin sanomaa, aivan kuten druidien opetuksen pimeydessä elävät irlantilaiset muinoin.
Tunnettu kristillinen apologeetti, John C. Lennox kirjoittaa alkukristittyjen innosta uudessa kirjassaan (”Tähtäimessä Jumala, 2014, Uusi Tie, s. 210). Varhaisten kristittyjen koko olemassaolon syy ja tarkoitus oli olla Kristuksen ylösnousemuksen todistajia. He eivät siis syntyneet julistamaan jotakin poliittista ohjelmaa tai moraalista uudistuskampanjaa, vaan ennen muuta toimimaan todistajina sille, että Jumala oli puuttunut historian kulkuun ja herättänyt Kristuksen kuolleista ja että syntien anteeksiantamus oli saatavilla hänen nimessään. Samaa evankelioimisen intoa löydämme vielä 400 vuotta myöhemmin Patrickin sydämestä.
Toivottavasti saamme vielä nähdä hengellisen herätyksen viriämistä Suomessa. Jeesus kuitenkin kyseli itsekin, löytäneekö hän tullessaan uskoa maan päältä (Luuk. 18:8). Ikävää on myös muistaa, että Jeesuksen vertauksessa kymmenestä neitsyestä, kaikki neitsyet nukahtivat (Matt. 25:5). Ehkäpä me voisimme oppia jotakin Pyhän Patrickin innosta ja uhrautuvaisuudesta evankeliumin sanoman levittämisessä?
