Kirjoittanut
Nyt se sitten on tapahtunut. Edesmenneen paavi Johannes Paavali II:n autuaaksijulistaminen.
”Saamme nyt kunnioittaa Johannes Paavali II:sta autuaana ja myös pyytää häneltä esirukousta”, toteaa katolinen piispa Teemu Sippo Kotimaan verkkosivuilla.
Jeesuksen sijasta rukoillaan siis kuolleita hurskaita. En tiedä, mihin raamatunkohtaan tämä perustuu. Minun Raamatussani ainakin kehotetaan päinvastoin: siinä kielletään ottamasta yhteyttä vainajahenkiin. Itselläni luterilaisena ei ole juolahtanut mieleenikään, että ryhtyisin uskossa kuolleen Eeva-mummuni kautta Jumalaa lähestymään. Jeesus on avannut suoran väylän. Raamattu ei kannusta kiertoteiden etsimiseen vaan kehottaa suoraan: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”.
Edesmenneen paavin autuaaksijulistaminen oli tietenkin odotettavissa, ja ovella odottaa pyhimyskruunu, koska siihen vaaditut viisi vuotta kuolemasta on jo kulunut. Että pyhimystä pukkaa. Julistihan mainittu paavikin virkauransa aikana pyhimykseksi toista tuhatta henkilöä. Katolisilla on siis kosolti valittavana esirukoustensa kohteita. Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Televisiosta tuli äskettäin tiedeohjelma renessanssitaiteilija Michelangelosta (1475-1564) ja hänen yhteyksistään katolisen kirkon uudistusmielisiin voimiin. Televisio-ohjelmassa väitettiin, että Michelangelo kritisoi katolisen kirkon hierarkiaa ja aneoppia kuuluen tiiviimmin tai löyhemmin ns. Spirituali-ryhmään. Michelangelo sivuutti töissään kirkon auktoriteetit ja meni suoraan ytimeen: siihen, että Jumalan voi kohdata ilman kirkon raamejakin. En tiedä, kuinka paljon näkemykselle on esitetty vasta-argumentteja, mutta itse aloin mielessäni käydä läpi suosikkitaiteilijani Michelangelon töitä esimerkiksi Sikstuksen kappelissa. Ja totta tosiaan, ne puhuvat suoraan sydämestä sydämeen, kuin suoraan Jumalalta ihmiselle, koskettavaa sanomaa.
”Ajattele, taivaassa sitten aikaan tapaamme aikaan myös Michelangelon”, sanoin miehelleni.
Ja on siellä varmaan paavejakin.
Marjaana Perttula
