Kirjoittanut
Kirjoittaja on pappi, väitöskirjatutkija, ihmiskaupan asiantuntija, seksuaaliterapeutti ja kirjailija.Muistan vieläkin sen aamun Kyproksella. Room of Hope päiväkeskuksellemme käveli tärisevä intialainen nainen. Vakituinen kävijämme. Alunperin siirtotyöläinen, sittemmin työperäisen ihmiskaupan uhri.
Kysyin, missä hänen ystävänsä oli. Nainen veti taskustaan puhelimen ja näytti kuvaa. Kuvassa makasi hänen ystävänsä, verinen lammikko päänsä ympärillä. Työperäisen ihmiskaupan uhri hänkin, jo selviytymässä, mutta silti liian traumatisoitunut jatkamaan elämäänsä. Kuva pysäytti. Huomasin itkeväni yhdessä intialaisen naisen kanssa.
Nytkin itken. Itken, koska maailma on epäoikeudenmukainen, koska ihmiset ovat välinpitämättömiä, omaan napaansa tuijottavia ja asiat syrjään lakaisevia hedonisteja. MM jalkapalloa pelataan ja katsotaan, vaikka mikään kisoissa ei kestä päivänvaloa. Kisoja pelataan ja katsotaan, vaikka kisat on raavittu siirtotyöläisten selkänahasta, vaikka tuhannet ovat menettäneet henkensä kisojen takia.
Kisojen läpiviemistä on helppo puolustella Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja FIFA:n puheenjohtajan Gianni Infantinon viljelemällä sloganilla, että Qatarin kisoissa pitäisi keskittyä jalkapalloon eikä politiikkaan. Anteeksi vain herrat, mutta se juna meni jo!
Jalkapallosta tehtiin nimenomaan politiikkaa siinä vaiheessa, kun Qatar maksoi kisoista FIFA:lle 880 miljoonaa. Jalkapallosta tehtiin vielä enemmän politiikkaa, kun ranskan entisen presidentin Nicolas Sarkozyn lobbauksen seurauksena vuoden 2022 MM-kisat myönnettiin Qatarille Yhdysvaltojen sijasta. Kuusi kuukautta myöhemmin Qatar osti hävittäjiä ranskalaisilta 14,6 miljardilla dollarilla. Huomion arvoista lienee sekin, että niistä 22:sta FIFA:n edellisen hallituksen jäsenestä, jotka myönsivät kisat Qatarille, 11 on jäänyt kiinni / saanut rangaistuksen lahjusten ottamisesta.
Kisojen katsomista voidaan puolestaan puolustella Amnestyn Frank Johanssonin kommentilla, jossa hän toteaa moraalista dilemmaa kisojen katsomisesta poteneelle kirkkoherra Kari Kanalalle, että mitä hyötyä siitä toisaalta on, jos ei katso kisoja. Vaikuttaako se jotain?
Hypoteettinen vastakysymys: jos kaikki jalkapallofanit päättäisivät olla katsomatta kisoja, niin vaikuttaisiko se? Jos media olisi päättänyt olla televisioimatta kisoja, vaikuttaisiko se? Tottakai se vaikuttaisi! Vielä enemmän vaikuttaisi, jos pelaajat olisivat Riku Riskin tavoin kieltäytyneet astumasta Qatariin. Viesti olisi äärimmäisen vahva ja selkeä. FIFA:n olisi katsottava tosiasioita silmiin, samoin Qatarin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että siirtotyöläisten oloja isompi haloo näyttää lopulta nousevan siitä, että stadionilla ei myydä olutta. Voi herranjumala!
Selvennettäköön tähän sekin, että itse olen jalkapallofani ja Soccer Mum henkeen ja vereen. Viimeiset 13 vuotta viikonloput ja arki-illat on vietetty futiskenttien laidalla, lauantai-illat on pyhitetty Valioliigalle ja tiistai-illat Mestarien liigalle, enkä edes muista, milloin viimeksi olisin ollut katsomatta jalkapallon arvokisat. Jopa koiramme sai nimen Forlandes, innoittajana uruguaylainen jalkapallotähti Diego Forlan.
Mutta näitä kisoja en katso. En voisi hyvällä omallatunnolla nauttia jalkapallosta, kun tiedän ihmisten kuolleen niiden takia. En voisi nauttia pelistä, kun tiedän, että samaan aikaan siirtotyöläiset kärsivät stadionien laitamilla: systemaattista huijaamista lähtömaissa, velkataakan synnyttämistä rekrytointivaiheessa, passien poisottamista, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, pakottamista. Kaikki ihmiskaupan tunnusmerkkejä. Niin, ja aivan oma lukunsa ovat tietenkin naisten ja seksuaalivähemmistöjen kohtelu.
Krisittynä en voi myöskään ohittaa klassista kysymystä “what would Jesus do?”
Epäilen vahvasti, että Hän, joka lähetettiin kertomaan köyhille hyvä sanoma, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpomista, istuisi tyytyväisenä kisakatsomossa.
Onko meillä oikeus omaan nautintoomme muiden ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella?
Vai voisiko näiden kisojen jännitys ja nautinto nousta vaihtoehtoisesti ihan vain sen seuraamisesta, uskaltaako joku pelaaja lopulta uhmata FIFA:a ja käyttää sateenkaarinauhaa, tai vaikuttaako siirtotyöläisten saama mediahuomio heidän olojensa parantumiseen kameroiden ulkopuolella?
