DNA on digitaalinen tallennusalusta, jolle voi tallentaa myös Raamatun. Yhdessä ihmisessä on niin paljon DNA:ta, että siihen voisi helposti tallentaa kaiken Googlessa olevan tiedon, myös kuvat! Tavallisin digitaalinen järjestelmä on tietokoneiden binäärijärjestelmä, jossa käytetään vain kahta numeroa, 0 ja 1. Solujen DNA:ssa käytetään neljää ”koodikirjainta” A, T, G ja C. Ne ovat tähän tarkoitukseen valittuja molekyylejä. Miksi neljä? Kahdella ei tulisi toimeen langenneessa maailmassa!Pekka Reinikainen lääkäri
Onko DNA:han koodattu Raamatun historia? Roomalaiskirjeessä todetaan, että luominen on ilmeistä, kun luomakuntaa tarkastellaan (1:19-20). Nykytiede on todennut, että ihminen on tarkoin valitulla ohjelmointikielellä ja sopivista rakennuspalikoista kokoon kudottu luomus, jolle Jumala on lahjoittanut tietoisuuden, joka ei kuitenkaan ole digitaalista. Solu on tarkoin suunniteltu supertietokone Elämän DNA-ohjelmointikieli ja solun rakennuspalikat eli aminohapot, hiilihydraatit, rasvat jne. on valittu miljoonien mahdollisuuksien joukosta. Käytössä olevat molekyylit, kuten esimerkiksi ”ne 20 erilaista aminohappoa, joista pujotetetut helminauhat muodostavat proteiinisi”, vaikuttavat parhaalta mahdolliselta valinnalta. Pelkkä ajatuskin, että luonnonvalinta olisi poiminut kyseiset palikat miljoonien elämälle myrkyllisten rakennustarvikkeiden joukosta, on tilastomatemaattisesti kestämätön. Tietokoneajot ovat äskettäin osoittaneet 20 elämän aminohapon kokoelman todennäköisesti parhaaksi mahdolliseksi. Kiistattomia suunnittelusignaaleja kaikkialla Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että kulloinkin tarvittavat rakennuspalikat määrittävä DNA-ohjelmointikieli vaikuttaa sekin optimaaliselta. Mahdollisia koodeja, joista valita, on teoriassa yli 10 potenssiin 84 eli ykkösen perässä on 84 nollaa! Näkyvässä maailmankaikkeudessa hiukkasia on kuitenkin vain 10 potenssiin 80. Ohjelmointikielen valitsija on myös ennakoinut syntiinlankeemuksen, sillä koodi sietää tietyn määrän kopiointivirheitä eli mutaatioita. Koodiin on nimittäin suunniteltu ”tiedon ylimäärä”, joka mahdollistaa suvullisesti lisääntyvälle elämälle muutaman vuosituhannen (10 000 – 100 000 vuotta) elinajan, mutta tekee ”miljoonat vuodet” mahdottomiksi jatkuvasti kertyvien piilevien kopiointivirheiden takia! Luonnonvalinta ei nimittäin pysty poistamaan kaikkia piileviä kopiointivirheitä. Tästä johtuu kaikkialla nähtävä suvullisesti lisääntyvien eläinten sukupuutto. Sitä hidastaa uusia lajeja tuottava sopeutumismuuntelu, joka kuitenkin köyhdyttää alkuperäistä geneettistä monimuotoisuutta eli kyseessä ei ole sama asia kuin väitetty uusdarvinismi! Luomakuntakin ”on alistettu katoavaisuuden valtaan – ja yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa aina tähän hetkeen asti – itse luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta” (Room.8:20-22). Kuolema ei voi olla luomisen mekanismi Luomakunta ja ihminen luotiin geneettisesti virheettömiksi. Luoja totesi tuloksen ”erittäin hyväksi” (1.Moos.1:31). Piileviä mutaatioita on ihmiskunnan perimään kertynyt lankeemuksesta kuluneiden vuosien jälkeen jo yli 1 100 000 kappaletta. Piilevät tappavat äkisti, mutta vasta kun niitä on kertynyt riittävästi. Lapsella ja jälkeläisillä on aina 100-300 perimän kopiointivirhettä, joita vanhemmilla ei ollut. DNA-ohjelmointikieli on onneksi selvästi suunniteltu kestämään tätä langennutta, perimää rappeuttavaa luomakuntaa, joitakin vuosituhansia, sillä siihen on ohjelmoitu, tiedon ylimäärän ohella, myös monimutkainen korjauskoneisto, mutta sekin kärsii mutaatioista. Loppu onkin jo lähellä, sillä ihmiskunnalla ei nykyisellä, kertyneiden kopiointivirheiden kuormalla, ole elinaikaa jäljellä enää kovin monia sukupolvia. Sukupuuttoon ajautuminen koskee luonnollisesti myös koko eläinkuntaa, sillä luonnonvalinta ei mitenkään kykene karsimaan pois näitä tasaisen tappavasti kertyviä, elämän käyttöjärjestelmien piileviä mutaatioita, koska se ”ei näe” niitä! Lisäksi ne pitäisi kaikki karsia heti pois, jotta myöhemmin uhkaavalta sukupuutolta vältyttäisiin.Tämänkin artikkelin lukemiseen kuluvana aikana kymmeniä lajeja kuoli virhekatastrofin johdosta sukupuuttoon. Ohjelmointikielen määrittelemät proteiinien rakennuspalikat ovat aminohappoja Kaikki elämä, sinibakteereista sinivalaisiin, käyttää, muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta, samaa DNA-ohjelmointikieltä, missä kolmen koodikirjaimen ryhmä määrää, mitä aminohappoa kulloinkin käytetään elämän proteiineissa. Tämä kertoo yhteisestä suunnittelijasta. Se ei viittaa yhteiseen alkusoluun, koska on matemaattinen mahdottomuus, että elämän miljoonat proteiinit olisivat syntyneet alkusolusta sattuman ja luonnonvalinnan avulla. Tähän ei yksinkertaisesti edes 13,8 vuosimiljardia riitä! Aminohapot pujotetaan molekyylikoneiden (entsyymien) avulla ketjuiksi. Tarvittavan energian tähän työhön tuottavat elimistössäsi pyörivät sata miljoonaa miljardia ATPase-dynamoa, jotka valmistavat 50 kiloa polttoainetta päivässä! Pyörintämoottoreita tuskin syntyy sattumalta. Elämän rakenteen proteiinia voi verrata satojen helmien pituiseen helminauhaan, joka on sommiteltu käyttämällä 20 aminohappoa. Jos helminauhassa on 150 helmeä, ne voidaan järjestää 20 potenssiin 150 eri tavalla. Jos tämä ilmaistaan kymmenen potensseina, erilaisten mahdollisten helminauhojen määrä on luku, jossa ykkösen perässä on 195 nollaa. Kun Yalen yliopiston professori David Gelernter tajusi tarkoin määrätyn ketjun ilmestymiseen liittyvän tilastomatemaattisen mahdottomuuden, hän hylkäsi uusdarvinismin vuonna 2019. Tarkoin määrättyjä, elämälle sopivia ketjuja on olemassa vain noin 50 000 eri tyyppiä. Tällaisia täytyy kuitenkin olla eliössä samanaikaisesti paikalla vähintään yli kolme sataa erilaista. Tästä seuraa, että nykyisen tieteellisen tietämyksen valossa uusdarvinismiin uskominen on sulaa mielettömyyttä – kyseessä on tilastomatemaattinen mahdottomuus! Tästä enemmän uutuuskirjoissa Kuusi päivää (TV7) ja Syvän ajan petos (luominen.fi). Aminohappojen täytyy täyttää tietyt täsmälliset vaatimukset, jotta tarvittava proteiini voidaan laskostaa oikein aminohappojen helminauhasta. Mitkä tahansa sattuman varaisesti valitut helmet eivät voi rakentaa elämää! Tutkijoita on aina askarruttanut, mistä nämä 20 aminohappoa ovat peräisin. Vaihtoehtoja on tuhansia ja on matemaattisesti mieletöntä edes yrittää selittää, mistä oletettuun ”alkuliemeen” tulisi reseptin mukainen sekoitus. Itsestään tapahtuneen ”alkusynnyn” tekee tämän lisäksi täysin mahdottomaksi lisävaatimus aminohappojen ”vasenkätisyydestä”. Jos nimittäin laitat aminohapon peilin eteen, peilistä kurkistaa peilikuva, joka ei käy ketjuun! Astrobiologian eli itsestään syntyvän elämän tutkimuksen toivottomuutta, ja heidän rahoittajiensa ilmeistä tietämättömyyttä, alleviivaa valtavien rahasummien haaskaaminen tällaiseen alkemiaan ja mönkijöiden lähettämiseen Marsiin. Se on selitettävissä vain pelolla, että ateismi on uhattuna. Miksi mikä tahansa aminohappo ei käy? Proteiinit mahdollistavat elämän, koska ne nopeuttavat elämälle välttämättömiä tapahtumia miljoonakertaisesti. Ne ovat eräänlaisia täsmäkoneita, joiden rakenne on tarkoin määrätty. Tämä edellyttää myös koneen osien rakenteelta tiettyjä ominaisuuksia. Tässä tapauksessa niiden sivuketjujen täytyy täyttää hyvin tarkat vaatimukset eli aminohappojen täytyy olla tarkoin määrättyjä! Tokion teknillisen korkeakoulun Earth-Life Science -instituutti tutki aminohappojen alkuperää äskettäin. Niistä tehtiin tietokonemalli, joka osoitti, että käytössä olevat proteiinien rakennuspalikat täyttävät erityisvaatimukset, jotka ovat välttämättömiä. Tutkimus selvitti, miksi juuri näitä 20 aminohappoa tarvitaan. Valitut elämän ”20 rakennuspalikkaa” vaikuttavat optimaalisilta! Kootut selitykset Tutkijoiden oli pakko tässä vaiheessa yrittää selittää elämän rakennuspalikoiden alkuperä evoluution avulla. He olettivat, että alkuvalikoima lukittiin evoluution käynnistyessä – eli jo ennen alkusolun ilmestymistä. He tuumivat, että ”elämän aakkosia lisättiin vähitellen, sitä mukaa kun elämä ’tarvitsi uusia toimintoja’. Tämä olisi tapahtunut samanaikaisesti DNA-ohjelmointikielen kehittymisen kanssa ja samalla kun kopiointijärjestelmään olisi ilmestynyt elämälle välttämätön kopiointivirheiden (mutaatioiden) korjauskoneisto”. Satuja vai selityksiä? Mitään uskottavaa selitystä tälle ainutkertaiselle kallisarvoisten helmien kokoelmalle tutkijoilla ei ole, muun muassa siitä syystä, että matematiikka ei myönnä mitään mahdollisuuksia – se ei tunne armoa! Eikä sattuma voi valita ”tarvittavia uusia toimintoja” edes luonnonvalinnan avulla, jos ei ole mitään mistä valita! Tarjolla on vain pakollinen evoluutioliturgia – onttoja oletuksia ja perusteettomia päätelmiä. Väite, jonka mukaan aminohapot valittiin, jos ne laskostivat proteiineja paremmin, menee täysin myttyyn, sillä eivät yksittäiset aminohapot muotoile proteiineja, vaan soluissa tätä varten olevat ”muotit” eli kaperonit laskostavat aminohappoketjun. Proteiinit eivät nimittäin laskostu itsestään kolmiulotteiseen muotoonsa, vaan laskostumista avustavat kaperoniproteiinit, jotka sitoutuvat aminohappohelminauhoihin estäen niitä menemästä umpisolmuun. On täysin perusteetonta väittää, että yrityksen ja erehdyksen kautta valittaisiin tuhansista tarjokkaista kulloinkin hivenen parempi, sillä silloin DNA:n koodikieltä ja ribosomissa tapahtuvaa proteiinien kokoonpanoa (lähetti-RNA, siirtäjä-RNA, ym.) pitäisi myös samalla aina muuttaa uuteen ”parempaan” aminohappoon sopiviksi. Kemian ja fysiikan lait ovat samat kaikkialla kosmoksessa Tästä seuraa, että ”maapallon ulkopuolisen elämän”, jota ateistit innokkaasti etsivät miljardeilla euroilla vuosittain, pitää pakosti rakentua samoista ainutlaatuisista aminohapoista ja toimia samalla DNA-koodilla. Jumala on luonut solut, jotka voivat ajatella, nähdä, kuulla, haistaa, maistaa jne. Kemia ja fysiikka eivät anna aineelle mitään mahdollisuutta tuottaa solun kaltaista supertietokonetta, joka rakentaa huimaavan nanomaailman ja mahdollistaa uuden mestariteoksen yhdistämällä miehen ja naisen sukusolut ihmeellisellä tavalla. Jumala on varannut itselleen yksinoikeuden luoda elämää ja antanut meille tietoisuuden ja mahdollisuuden tutkia luomakuntaa. Ihminen ei voi mitenkään puolustautua, jos hän opettaa darvinismia ja muuttaa Jumalan kuvan eläimeksi, ”lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuvan kaltaiseksi” (Room.1:20,23). Mitä tästä näille ihmisille seuraa, sen näemme nykyään ympärillämme ja voit lukea sen Roomalaiskirjeen 1. luvun lopusta.