Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle. Siihen on kirjoitettu kaikki se, mitä ihmisen tarvitsee tietää suhteesta Jumalaan. Sen jokainen sana on Pyhän Hengen inspiroima ja siksi se on uskon ja elämän ylin ohje. Raamattua käytetään oikein, kun sitä luetaan tässä tarkoituksessa. Jumala on antanut sen ihmiskunnalle sellaisessa paketissa, että kaikkien aikojen kaikki ihmiset voivat ymmärtää sen oikein. Sen ymmärtäminen ei edellytä teologisia opintoja, ei edes korkeaa älykkyysosamäärää. Se avautuu jokaiselle, joka avaa sydämensä Jeesukselle ja haluaa kuulla siinä Jumalan äänen.
Raamattua käytetään väärin, jos siihen luetaan sellaista, mitä siihen ei ole kirjoitettu. Muistan, kun luin ensimmäisiä kertoja kristityn tähtitieteilijän, rovasti Risto Heikkilän kirjoja. Raamatun ja tähtitieteen tutkijana Heikkilä on selvittänyt kaikki Raamatussa olevat maininnat, jotka liittyvät avaruuteen ja tähtiin. Lopputulos on se, millaiseksi sen arvelinkin: Raamattu ei pyri antamaan tähtitieteellistä informaatiota vaan puhuu maailmankaikkeuden asioista vain kuvakielellä. Kuvaukset ovat kauniita ja puhuvat Jumalan suuruudesta, mutta eivät vastaa nykytieteen kysymyksiin tähtien liikkeistä.
Raamattu ei siis ole luonnontieteen oppikirja. Sitä käytetään väärin, jos sillä pyritään todistelemaan luonnontieteellisiä faktoja. Useimmille Raamatun lukijoille tämä on selviö, mutta koska tässä kohdataan myös toisenlaista tulkintaa, valaisen asiaa muutamalla esimerkillä. Kun Tuomarien kirjassa sanotaan, että ”taivaan tähdetkin taistelivat mukana, radoiltaan se sotivat Siseraa vastaan” (Tuom. 5:20), jokainen ymmärtää, että oikeasti tähdet eivät sotineet. Näytti vain siltä, kuin luomakuntakin olisi ollut Israelin puolella. Ja kun Jesaja kirjoittaa, että ”kaikki metsän puut taputtavat käsiään” (Jes. 55:12), pidämme sitä ilman muuta kuvakielenä. Samanlaista kuvakieltä on puhe maan peruspylväistä ja kulmakivestä (Job 38:6) tai kaartuvasta kannesta taivaalla (1. Moos. 1:6).
Hiukan hankalampia esimerkkejä löytyy Uudesta testamentista. Jaakob kirjoittaa: ”Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet” (Jaak. 3:7). Tämä ei taida pitää paikkaansa, jos se pitäisi tulkita luonnontieteellisenä tosiasiana. Mutta ei se sellainen olekaan. Asiayhteydestä käy helposti ilmi, mistä apostoli kirjoittaa. Lukija voi sen omasta kirjastaan tarkistaa.
Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa sinapinsiemeneen, joka hänen mukaansa ”on pienin kaikista siemenistä, mutta kun se kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin” (Matt. 13:32). Biologian valossa faktat eivät ole kohdallaan. Sinapinsiemen on tosi pieni, mutta paljon pienempiäkin on ja oli jo Jeesuksen aikana. Se ei myöskään kasva valtavan suureksi puuksi. Tästä huolimatta Jeesuksen vertauksen sanoma on selvä: Jumalan valtakunnan sanoma on ihmissilmin lähes olemattoman vähäinen, mutta siinä on valtava kasvuvoima.
Ymmärtäkää, mitä tarkoitan. Jumalan sanaa ei saa vääristellä ja se on otettava sellaisena kuin se on. Siltä ei pidä edellyttää asioita, joista se ei puhu. Jos siitä tehdään tähtitieteen tai biologian oppikirja, se on ymmärretty väärin. Tämä koskee aivan erityisesti Raamatun luomiskertomuksia. Ne ovat Raamatun tärkeimpiä lukuja kertoessaan maailman ja ihmiskunnan synnystä. Ne kertovat, kuka loi maailman ja miksi. Ne eivät kuitenkaan kerro, milloin ja miten, joten nämä jäävät meidän tutkittavaksemme. Kaikkien aikojen kaikki ihmiset ovat ymmärtäneet luomiskertomuksen oikein, kun ovat lukeneet sieltä sanoman Luojan suuruudesta ja ihmisen asemasta Jumalan kuvana.
Oikeastaan olisi hullunkurista, jos Raamattuun olisi kirjoitettu sisään 2000-luvun tieteellinen maailmankuva. Se olisi ollut täysin käsittämätön ihmiskunnan ensimmäiset kaksituhatta vuotta ja olisi edelleenkin suurelle osalle maailmaa. Mutta se onkin kirjoitettu siten, että se on riippumaton eri aikojen tieteellisistä tuloksista, mutta kestää kaikkien aikojen ihmisten kiperätkin kysymykset. Sitä ei ole kirjoitettu kertomaan, miten taivaan tähdet kulkevat, vaan miten ihminen pääsee taivaaseen.