Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin Kotimaa: Politiikan jättänyt Timo Soini: ”Politiikka on kuin myrkytystila, josta tulee vakavat vieroitusoireet”

Raamattu haastettuna

 

Tänä kesänä on mediassa keskusteltu Raamatusta enemmän kuin aikoihin. Voiko sen asettaa maallisen lain yläpuolelle vai ei? Onko se lakikirja ja voiko sieltä noukkia yksittäisiä elämänohjeita? Onko se Jumalan sanaa vain osittain? Tämäntapaisilla kysymyksillä on useimmiten pyritty osoittamaan, että uskomme peruskirja ei kelpaa miksikään mittapuuksi ja että sieltä voi saada korkeintaan uskonnollista inspiraatiota, ei jokaista ihmistä velvoittavia Jumalan sanoja.

Uusimmassa Uusi Tie -lehdessä Vuokko Vänskä kirjoittaa, että nyt olisi kirkolla tuhannen taalan paikka kertoa, mitä Raamattu sille todella merkitsee. Juuri näin, sillä nyt sitä kuunneltaisiinkin, mutta ehkä ei enää kohta.

IK-opisto neliöb. 18.11.-1.12.

Kirkkolakimme mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Ne jotka sanovat, että Raamattu on kauttaaltaan ihmisten kirjoittama kirja, ovat oikeassa. Ne jotka sanovat, että Raamattu on joka sanaltaan Jumalan sanaa, ovat oikeassa. Ne jotka sanovat, että Raamattu on vain jompaakumpaa, ovat väärässä. Pyhä kirja on salaisuus, kuten Kristuskin. Jeesus oli täysi ihminen ja täysi Jumala, molempia sataprosenttisesti. Samoin uskomme Raamatun olevan.

Raamatusta ei saa tehdä pikkusievää uskonnollista ajatuskokoelmaa, josta kukin saa noukkia itselleen sopivimmat lauseet ja hylätä sopimattomat. Jumalan kirja on viitoittanut ihmiskunnalle oikean tien vuosituhansien ajan ja tekee sen tänäänkin. Me emme määrittele, mikä siinä on oikeaa ja väärää, vaan se määrittelee, mikä meissä on oikeaa ja väärää.

Raamatussa on virheitä ja ristiriitaisuuksia, mutta silti siellä ei ole yhtään sanaa, jota Jumalan Pyhä Henki ei ole sinne tarkoittanut. Sen kivityskäskyt ovat ilmausta Jumalan pyhyydestä ja ehdottomuudesta, eikä niitä saa ottaa sieltä pois. Vain tätä taustaa vasten Kristuksen työ saa merkityksensä: hän otti päälleen koko Jumalan tuomion ja hänet ”kivitettiin” meidän puolestamme.

Kanaanilaisten surmaaminen oli Jumalan pyhän tahdon mukaista, vaikka me emme ota sitä ohjenuoraksi nykyiseen siirtolaispolitiikkaan. Tuolloin Jumalan pyhyys vaati epäjumalanpalveluksen poistamista maasta julmimmalla mahdollisella tavalla. Tänään hänen pitkämielisyytensä odottaa ihmisten kääntymystä, mutta eräänä päivänä jokainen joutuu tuomioistuimen eteen.

Luomiskertomus ilmoittaa, kuka loi maailman ja miksi. Syntiinlankeemus selittää maailman pahuuden. Uhrisäädökset olivat tärkeää havainto-opetusta siitä, että Jumalan eteen ei mennä kuin kaverin juttusille. Synti vaatii sovituksen. Me emme uhraa enää, koska Kristus uhrasi itsensä puolestamme. Mooseksen lailla oli oma tärkeä merkityksensä muinaisina aikoina, mutta nyt sitä luetaan Kristuksesta käsin. Kymmenen käskyä ovat silti vielä voimassa.

On totta, että Raamattu on kuin kapalot, joihin Kristus on kätketty. Meillä ei kuitenkaan ole mitään arviointiperusteita erotella kapaloita ja Kristusta. Jumala on antanut Sanansa halvassa muodossa, rosoisena ja vaatimattomana, pergamentille ja papyrukselle raapustettuna. Siinä näkyy ihmisten kynänjälki ja muinainen maailmankuva. Se kertoo parhaimpienkin sankariensa pimeät puolet. Pyhät ihmiset tekevät kaikki mahdolliset synnit. Jumalan kirjaan on helppo loukkaantua ja työntää se kelpaamattomana syrjään. Silloin työnnetään syrjään myös Kristus.