Kirjoittanut
Minulta on kysytty, miksi pidän tärkeänä, että maailman ikää ja sen varhaisvaiheita selitetään luonnontieteellä eikä Raamatulla. Eikö pelkkä Raamattu riittäisi? Ja eikö tiede ole epäluotettavaa ja alati muuttuvaa? Tiedehän voi viedä vaikka uskon.
Vastaan kertomalla neljä tarinaa, joista mikään ei ole tosi.
Olipa kerran kristitty, joka huomasi, että Raamatussa ei puhuta mitään lääkäreistä, sairaaloista, röntgenlaitteista eikä leikkaussaleista. Tai puhutaan siellä ohimennen, kun kerrotaan naisesta, joka oli kuluttanut rahansa lääkäreihin saamatta apua. Sen sijaan Raamatussa esiintyy luonnonlääkitystä (esim. hunajakakku) ja sairaiden puolesta kehotetaan rukoilemaan. Monista paranemisihmeistä kerrotaan.
Niinpä kristittymme päätteli, että koko nykyaikainen koululääketiede on paholaisen juoni, jolla se pyrkii saamaan ihmiset unohtamaan Jumalalta tulevan avun. Kun hän ryhtyi paremmin selvittelemään asioita, hän löysi paljon tutkimustuloksia, jotka osoittivat, että lääkäreiden hoitovirheiden vuoksi moni potilas oli kuollut. Kävi myös ilmi, että sairaalabakteerit ovat uhkaavasti leviämässä ja tekemässä tuhojaan. Hän löysi myös tilastoja, joiden mukaan siellä, missä lääketiede on pitkälle kehittynyttä, siellä ihmiset voivat erityisen huonosti. Mitä enemmän hän luki ja tutki, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, että nykyaikainen koululääketiede on vain Saatanan ansa, jolla se yrittää keinotekoisesti pidentää ihmisten elinikää ja saada unohtamaan Raamatun ohjeet. Raamatun valossa pelkät luonnonhoidot ja rukous riittävät. Ihmisten olisi valittava, seuraavatko he Jeesusta vai lääketiedettä.
Olipa kerran toinen kristitty, joka oli kiinnostunut arkeologiasta. Häntä viehätti tavattomasti muinaisten asioiden tutkiminen. Toisinaan se kuitenkin herätti hänessä levottomuutta kahdesta syystä. Ensinnäkin, Raamatussa ei puhuta arkeologiasta mitään. Toiseksi, löytöjen joukossa oli paljon sellaista ainesta, joka kertoi muinaisista pakanauskonnoista. Arkeologit ovat kaivaneet esiin Egyptin jumalille pystytettyjä temppeleitä, kiinalaisia Buddhan patsaita ja mayaintiaanien pyhiä paikkoja. Vähitellen häntä alkoi kristittynä hirvittää tällainen tutkimus. Sehän voi johtaa ihmisiä suoranaiseen epäjumalien palvelemiseen. Mitä enemmän hän perehtyi asioihin, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, että arkeologia onkin paholaisen juoni. Monet arkeologeista eivät ole edes kristittyjä, ja heillä on varmaan pyrkimys osoittaa, että vieraat uskonnot ovat kristinuskoa vanhempia ja siten myös parempia. Niinpä hän päätti omistaa elämänsä arkeologian vaaroista varoittamiseen. Hän löysi tutkimuksissaan jonkun arkeologin, joka oli ollut kristitty, mutta ilmeisesti myöhemmin ottanut etäisyyttä uskon asioihin, ainakin hänestä näytti siltä. Oli siis selvää, että kristityn on valittava joko Jeesus tai arkeologia.
Olipa kerran kolmas kristitty. Hän oli koulussa oppinut, että maapallo on pyöreä. Olipa hänellä itsellään ollut jopa maapallon muotoinen kynänteroitin. Hänestä tuntui kyllä aivan hassulta ajatus, että kun hän seisoo Suomessa, niin samaan aikaan joku toinen seisoisi Australiassa pää alaspäin. Ja jos tämä pallo oikeasti pyörisi, niin jossain vaiheessa hänenkin täytyisi joutua pää alaspäin ja itse asiassa hänhän putoaisi kokonaan pallolta pois. Niinpä hän päätteli mielessään, että maapallon muoto on vain joku tiedemiesten luoma teoria tai huonosti perusteltu hypoteesi, jossa on liian paljon aukkoja. Tosiasiat puhuvat aivan muuta. Tiede on muutenkin kovin epäluotettavaa ja sen nimissä on tehty paljon pahaa. Eikös Hiroshiman atomipommikin ollut tiedemiesten keksintöä?
Kun kristittymme ajatteli tarkemmin, hän havaitsi, että ei Raamattu missään kohden puhu pyöreästä maapallosta. Sen mukaan maa on tasainen ja pysyy visusti paikallaan, eikä pyöri. Kristitty innostui tutkimaan Lutheria ja huomasi, ettei Lutherkaan hyväksynyt ajatusta pyörivästä pallosta. Niinpä hän tuli siihen tulokseen, että kouluissa annettu maantiedon opetus on pelkkä paholaisen juoni, joka vain avaa tietä erilaisten tieteellisten teorioiden hyväksymiseen ja vieroittaa ihmiset Raamatusta. Hän alkoi pitää seminaareja, joiden aiheena oli: Jeesus vai maantiede.
Ehkä tutustumme vielä neljänteen kristittyyn. Hän oli kiinnostunut kasveista ja eläimistä. Niiden kauneus ja monimuotoisuus viehättivät häntä. Tutustuttuaan biologian oppikirjoihin, hänen kiinnostuksensa hiukan heikkeni. Niissä oli lähes yksinomaan kaavakuvia, kertomuksia kasvien osista ja yhteyttämisestä, karttoja kasvien levinneisyydestä ja yksityiskohtaisia selostuksia eläinten anatomiasta. Hän oli hyvin perehtynyt Raamattuun ja hän havaitsi, että siellä ei moisia asioita opetettu lainkaan. Miksi sitten biologian tunnilla niitä opetetaan? Tässä on kyllä jotain hämärää, ehkäpä vallan vihollisen juoni, jolla kristityt saadaan kiinnostumaan sellaisista asioista, joista Raamattu ei puhu mitään. Oppikirjojen kirjoittajat eivät itse ehkä olleet edes kristittyjä. Niinpä hän ryhtyi mielessään laatimaan julistetta, jossa esitettäisiin terävä vastakkainasettelu: valitsetko Jeesuksen vai biologian?
Sen pituinen se.
