Raamatun punainen lanka ja unohdettu evankeliumi

Eräs pappi julkaisi Pride-viikkoa tukevan viestin seurakuntansa Instagram-tilillä kesäkuussa. Papin mukaan ”Raamatun punainen lanka on korostaa rakkautta, hyväksyntää ja oikeudenmukaisuutta.”

Jokainen, joka on lukenut Raamatun kannesta kanteen voi todeta, että tämä liberaalikristillinen näkemys ei ole Raamatun punainen lanka vaan heijastaa enemmän Priden ideologiaa. Arvelisin, että monet herätyskristityt huomauttaisivat: ”Raamatun punainen lanka on ihmisen pelastus synnistä ja pääsy taivaaseen uskon kautta Kristukseen!” Herätyskristittyjen näkemys kuulostaa raamatulliselle, mutta onko se sitä?

Anglikaanipiispa sekä Uuden testamentin ja varhaisen kristillisyyden tutkimuksen professori N.T. Wright kyseenalaistaa kummatkin näkemykset. Hän ravistelee sekä liberaaleja että herätyskristillisiä näkemyksiä erityisesti kirjassaan How God Became King: The Forgotten Story of the Gospels (2012). Hänen kirjallinen tuotantonsa ja luentonsa tyrkkäsivät vuosia sitten minut arvioimaan uudestaan sitä sanomaa, jota me herätyskristityt olemme esittäneet. Sen seurauksena kaivauduin Jumalan valtakunnan/kuningaskunnan teemaan Raamatussa ja sen käytännön soveltamiseen. Kirjoitin aiheesta kirjan Kuningaskunta (Päivä Oy, 2015).

Raamatun punainen lanka

Teologian tohtori Timo Eskolan mukaan ”Jumalan kuninkuus osoittautuu Vanhan testamentin kuvaaman Israelin uskon johtavaksi aiheeksi. Se on teokratian peruste ja sijoittuu myös temppelikultin ytimeen. Valittu kansa veisaa Psalmien kielellä, että Herra on kuningas. Profeetat muistuttavat, että kansan suhteen Jumalaansa ratkaisee se, missä määrin se tunnustaa hänen taivaallisen kuninkuutensa. Ja lisäksi kansan lankeemus ja pakkosiirtolaisuuden rangaistus selitetään Jumalan kuninkuuden hylkäämisellä.” (Uuden testamentin narratiivinen teologia. 2011. s. 497)

Kuningaskunnan teema ei kuitenkaan tule tarpeeksi selväksi suomalaiselle lukijalle, koska suomenkieliset raamatunkäännökset käyttävät sanaa ”valtakunta”. Sitä vastoin Uusi testamentti käyttää ilmaisua Jumalan kuningaskunta, ”basileia tou theou” (kreikka), joka sisältää vanhan testamentin ajatuksen Jumalan kuninkuudesta (hepr. malkut Jahve).

Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta eli kuningaskunta oli täyttymys vanhan liiton profeettojen ennustuksille Daavidin kuningaskunnan palauttamisesta ennalleen Israelissa. Siksi evankelistat esittelevät Jeesuksen Daavidin perillisenä, messiaana, joka uudistaa Israelin ja tekee uuden liiton sen kanssa. Kuningaskunnan tulo ei siis lykkääntynyt tämän maailman loppuun kuten jotkut ovat väittäneet. Eskola toteaa kirjassaan, että kuningaskunnan teema oli Jeesuksen julistuksen pääaihe, jonka ympärille muut teemat keskittyvät (s. 53).

Myös N.T. Wright toteaa, että Jumalan kuninkuuden toteutuminen Israelin kautta maan päällä on Raamatun punainen lanka. ”Kertomus Jeesuksesta on kertomus siitä miten Israelin Jumalasta tuli kuningas. Tällä tavoin Jeesus Nasaretilaiseen liittyvien tapahtumien kautta Israelin Jumalasta tuli koko maailman kuningas. Tämä on evankeliumien unohdettu kertomus.” (N.T. Wright: How God Became King. 2012. s. 38).

Unohdettu kertomus? Aika rankka väite, mutta se selviää kun luet blogia eteenpäin.

Liberaalikristittyjen ongelma

Wright toteaa, että saksalainen liberaaliteologi Rudolf Bultmann (1884-1976) oli eräs aikansa merkittävin teologi. Bultman piti evankeliumien kertomuksia Jeesuksesta historiallisesti epäluotettavina ja siten Jeesus-kertomuksia ei liitetty Israelin historiaan. Ainoastaan Jeesuksen ristillä oli jokin symbolinen merkitys Bultmanille. Sen seurauksena olemme kuulleet liberaaliteologisia versioita kristinuskosta tyyliin: Jeesus oli vallankumouksellinen lopunajan saarnaaja, jonka sanoma oli kaikkien ihmisten hyväksyntä.

Jos Jeesus irrotetaan tällä tavoin Israelin historiasta ja juutalaista kontekstista niin monet aatesuunnat kuten Pride voivat tehdä hänestä oman aatteensa lipunkantajan. Pahin esimerkki tästä oli natsi-Saksan aikana, jolloin natsiteologit väittivät, että Jeesus ei ollut juutalainen vaan arjalainen. Seuraukset olivat tuhoisat: kirkot kannattivat Hitlerin politiikkaa, vaikka Hitlerin salainen päämäärä oli tuhota kirkko. 

Konservatiivien kristittyjen ongelma

N.T. Wright toteaa, että konservatiivit kristityt ovat korostaneet Raamatun historiallista luotettavuutta vastareaktiona Bultmannille ja liberaaliteologialle. Samalla konservatiivit kristityt ovat astuneet omaan ansaansa. Lutherin jalanjälkiä seuraten he ovat sanoneet, että evankeliumi löytyy Paavalin kirjeistä, joiden mukaan evankeliumi on risti ja ylösnousemus. Evankeliumit ovat ikään kuin illallisen alkupaloja, jotka voi jättää väliin, koska varsinainen pihvi on Paavalin kirjeiden opetus vanhurskauttamisesta uskon kautta.

Wright kysyykin: jos Matteuksen evankeliumin luvut 1-2 (Jeesuksen syntymä) ja luvut 27-28 (risti ja ylösnousemus) on kaikki mitä meidän tulee tietää niin voimmeko hylätä luvut 3-36? Kirjoittiko Matteus evankeliuminsa luvut 3-26 turhaan? Ei tietenkään, koska ne antavat kontekstin Jeesuksen sanomalle ja toiminnalle.

Näemme Israelin ohittamisen myös herätyskristittyjen yrityksessä tiivistää kristinuskon sanoma luominen-lankeemus–lunastus–kaavioon. Evankelioinnissa me kerromme ihmiselle: 1) Jumala rakastaa sinua ja loi sinut yhteyteensä, 2) synti rikkoi yhteyden, 3) Jeesus kuoli syntiesi puolesta, 4) tunnusta syntisi ja usko, että Jeesus on ne sovittanut ristillä. Tämä kaava toimii ja ihmisiä tulee uskoon sen avulla joten mikä siinä sitten on vikana? N.T. Wrighten mukaan se sivuuttaa kertomuksen Israelista ja messiaskuninkaan valtakunnasta.

Vanhat uskontunnustukset eivät ole tiivistelmä kristillisestä uskosta

Wright jatkaa kritiikkiään ”tukistamalla” protestantteja. Luterilaisessa jumalanpalveluksessa lausutaan vanhan kirkon ajalta oleva apostolinen uskontunnustus sanoilla: ”Tunnustakaamme yhdessä kristillinen uskomme…” Apostolinen uskontunnustus ei ole kuitenkaan tiivistelmä kristillisen uskon perusasioista, vaikka niissä ei olekaan mitään väärää.

Alkukirkon uskontunnustukset muotoiltiin parisataa vuotta Jeesuksen jälkeen torjumaan harhaoppeja. Sen takia ne keskittyivät Jeesuksen jumaluuteen, ihmiseksi tulemisen ja ruumiillisen ylösnousemuksen.

”Evankeliumien sanoma koski Jumalan tuloa kuninkaaksi, mutta uskontunnustukset keskittyivät Jeesukseen Jumalana,” toteaa Wright. Evankeliumit sijoittavat Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen Jumalan valtakunnan/kuningaskunnan tulemiseen maan päälle. Evankeliumit kertovat, miten Israelin messiaskuninkaasta Jeesuksesta tuli koko maailman kuningas. Tämä näkökulma puuttuu täysin vanhoista uskontunnustuksista.

Kertomus Israelista ja Jumalan kuningaskunnasta

Syntiinlankeemus rikkoi Jumalan ja ihmisen suhteen sekä ihmisen suhteen maailmaan, jota hänen piti hallita. Jumala valitsi Aabrahamin korjatakseen rikkoutuneen suhteen ihmiskuntaan. Hän lupasi, että Aabrahamin saama siunaus tulee siunaukseksi koko maailmalle (1 Moos. 12:3). Tämä siunaus kanavoitui Aabrahamin jälkeläisten, Israelin kansan kautta.

Ensimmäinen suora maininta Jumalasta kuninkaana löytyy Egyptin orjuudesta vapautuneen Israelin laulusta: ”Herra on soturi, Jahve on hänen nimensä… Herra on kuningas aina ja ikuisesti!” (2 Moos. 15:3,18).

Derek Morphew (Breakthrough. Discovering the Kingdom, 1991, s. 23) huomauttaa, että kertomus Egyptistä vapautumisesta osoittaa, että Jumalan kuninkuus ei ole sidottu maantieteelliseen paikkaan. Jumalan kuninkuus on enemmänkin tapahtuma. Hän voi hallita jollakin maantieteellisellä alueella, mutta se on toisarvoista sen rinnalla, että hän tulee ihmisten keskelle. Jumalan kuninkuuden ilmeneminen ja esiintulo ihmisten keskelle merkitsee vapautta sortajista ja heidän tyranniastaan.

Jumala teki liiton Israelin kanssa ja totesi: ”Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun papillinen kuningaskuntani ja pyhä kansani.” (2 Moos.19:6 alkutekstin mukaan).

Kun juutalaiset tulivat Luvattuun maahan, kansaa johtivat Jumalan valitsemat tuomarit ja profeetat. Jumala oli kansan kuningas, mutta se ei riittänyt kansalle (ks. 1. Sam. 8:4–9). Miksi? Israelilaiset kokivat olevansa alempiarvoisia kuin muut kansat. He olivat olleet orjia Egyptissä, ja nyt he halusivat vapaiden kansojen tasolle. Jumala suostui kansan pyyntöön, vaikka hän varoitti kansaa siitä, että kuninkaat voivat riistää kansaa. Myöhempi Israelin historia todistaa, että jopa ihannekuningas Daavid teki pahoja virheitä.

Daavidin pojan Salomonin kauden jälkeen kuningaskunta jakautui pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan. Kumpikin sai Jumalan tuomion epäjumalanpalveluksen ja moraalittomuutensa takia. Assyria hävitti Israelin 722 eKr ja vei sen heimot pakkosiirtolaisuuteen, jonka jälkeen ne hävisivät.

Babylon hyökkäsi Juudaan vuonna 587 eKr. ja tuhosi Jerusalemin sekä Salomon rakentaman temppelin. Suurin osa Juudan asukkaista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Siihen päättyi kuninkaiden aika ja juutalaisten itsenäisyys. Kuningaskunta oli menetetty.

Tässä yhteydessä profeetta Jesaja ennusti, että Jumala tekisi jotakin täysin uutta (Jes. 43:16–19). Juutalaiset tulisivat palaamaan omaan maahansa (Jes. 51:11). Ilosanoman tuoja ilmoittaisi rauhan (shalom) tulon: Jumala palaa Israeliin kuninkaana! (Jes. 52:7–8) Daavidin kuningashuoneen perillinen tulisi hallitsemaan Israelia valtaistuimellaan. Hänen nimissään on jumalallinen sävy ”Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas” (Jes. 9:5–6). Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (Jes. 65:17). Israel on valo kaikille kansoille ja tuo niille pelastuksen (Jes. 42:1, 6–7). Vapautetussa Jerusalemissa ei ole sairautta, ja kansa on saanut syntinsä anteeksi. (Jes. 33:24). Kuurot kuulevat, sokeat näkevät, rammat hyppivät, ja mykät laulavat (Jes. 35:5–6). Kuolleet nousevat ylös haudoistaan (Jes. 26:19). Daavidin jälkeläinen tuo rauhan jopa ihmisten ja eläinten keskuuteen. (Jes. 11:1–2, 6, 8–10) Assyrian maahan kadonneet ja Egyptin maahan hajaantuneet tulevat ja kumartuvat Herran eteen Jerusalemin pyhällä vuorella. (Jes. 27:13).

Juutalaiset palasivat omaan maahansa, mutta lopun ajan maailma ei tullut. Useimmat juutalaiset uskoivat, että Salomon psalmit ovat 18:n laulun kokoelma ensimmäisen esikristillisen vuosisadan puolivälistä. Kirjoittaja kaipaa Jumalan ilmestymistä kuninkaana.  Salomon psalmeissa selitetään, että Israel oli joutunut roomalaisten valtaan siksi, että Jumala yhä rankaisi kansaa sen syntien tähden (PsSal. 2:1–3). Tähän kontekstiin ilmestyy Jeesus, joka julistaa, että syntien anteeksisaamista ja Jumalan kuningaskunnan esiinmurtautumista.

Jeesuksen evankeliumi Jumalan kuningaskunnan tulosta

Evankelista Markus kirjoittaa: ”Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan ilosanomaa. Hän sanoi: ’Aika on täyttynyt, Jumalan kuningaskunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa ilosanoma!’ ” (Mark. 1:14–15 alkutekstin mukaan)

Kreikan kielinen alkuteksti käyttää ilosanomasta sanaa euangelion, evankeliumi. Mikä on siis evankeliumi? Se on sitä, että Jumalan kuningaskunta on tullut lähelle. Jeesus on ihmiseksi tullut Israelin Jumala, joka on astunut kansansa keskelle pelastaakseen sen synneistä (Matt. 1:21)

Suomalaiset käännökset käyttävät sanaa valtakuntaa jolloin alkutekstin viesti Jumalan kuninkuudesta ja kuningaskunnan tulosta maan päälle ei yhdisty lukijan mielessä tarpeeksi voimakkaasti.

Jeesuksen julistuksen valossa herätyskristittyjen suosima iskulause: ”Tule uskoon, niin pääset taivaaseen kun kuolet” sisältää ongelmia. N.T. Wright toteaa, että se antaa kuvan, että uskoontulo on pääsylippu pois tästä maailmasta, johon ei pidä kiinnittää liikaa huomiota. Se antaa ikään kuin buddhalaisen viestin: pakene tästä maailmasta niin pääset nirvanaan.

Sitä vastoin Jeesuksen evankeliumin eli ilosanoman ydin ei ollut pako maailmasta vaan siinä, että profeettojen ennustama lopunaikojen Jumalan kuningaskunta on murtautunut ihmisten keskelle. Tuo lopunajan maailman ilmeni syntien anteeksiantamisena, sairaiden parantamisena ja parantamisena ja pahojen henkien ulosajona. Jesaja oli ennustanut, että muun muassa nuo asiat tapahtuisivat lopun aikana. Siksi Jeesus antoi anteeksi, paransi ja vapautti. Hän antoi saman tehtävän 12+72 oppilaalleen (Luuk. 9:1–2;10:1, 8–9). Lähetyskäskyssä hän velvoitti, että hänen oppilaansa opettaisivat uudet oppilaat ”opettamaan noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:20). Se sisältää syntien anteeksiantamisen, sairaiden parantamisen ja pahoista hengistä vapauttamisen, koska ne ovat esimaistiaisia Ilmestyskirjan kuvaamasta tulevasta kuningaskunnasta, jossa ei ole syntiä, sairautta eikä saatanaa.

Kuningaskunta ”jo nyt- ei vielä kokonaan”

Jos Jeesus toteutti Jesajan ennustuksia, miksi kaikki kuolleet eivät heränneet, kuten Jesaja ennusti? Miksi hän ei parantanut kaikkia maailman sairaita? Miksi nykyään kaikki eivät parane? Miksi parantuneetkin voivat saada sairauksia ja kuolevat? Eivätkö Jesajan profetiat olekaan toteutuneet? Vastaus on, että kuningaskunnan todellisuus on murtautunut esiin etuajassa, ja siksi se ei ole tullut vielä kokonaan. Jumalan valtakunta on ”jo nyt – ei vielä kokonaan”. Siksi pahat henget huusivat Jeesukselle: ”Oletko tullut kiduttamaan meitä jo ennen määräaikaa?” (Matt. 8:29) Henget tiesivät, että ne joutuisivat tuomiolle maailman lopussa. Ne katsoivat kalenteriaan ja hätääntyivät: ”Jeesus, olet tullut etuajassa!”

Jeesuksen mukaan tuleva aikakausi, Jumalan valtakunta/kuningaskunta, on murtautunut etuajassa nykyaikaan (Luuk. 17:20–21). Toisaalta valtakunta tulee vasta aikojen lopussa (Matt. 25:34). Vanhan testamentin profeetat eivät tienneet tätä Jeesuksen paljastamaa asiaa, vaan odottivat messiaanisen aikakauden tuloa yhdellä kertaa, kokonaisvaltaisesti. 

Miten risti ja ylösnousemus liittyvät Jumalan kuningaskunnan voittoon?

Ihmisen lankeemus syntiin toi saatanan tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 16:11). Sen perusteella saatana antoi Jeesukselle tarjouksen: ”Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon.” (Luuk. 3:6) Jeesus ei tarttunut saatanan juoneen vaan tähtäsi kuolemaan ristillä.

Jesaja ennusti koko maailman tuomiota kun kuningaskunta tulee. Tämä on myös Uuden testamentin odotus. Kun Jeesus meni ristille hän sanoi:”Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” (Joh. 12:31-32)

Derek Morphewn mukaan Jeesus ”ymmärsi ristin merkitsevän tuomiopäivää. Tämä selittää miksi taivaat pimenivät ja maa vapisi kuin Jeesus ristiinnaulittiin. Tällaiset kosmiset tapahtumat ovat lopunaikojen merkkejä… Kaikki ihmiset tuomitaan maailman lopussa, mutta Jumala on jo Jeesuksen kuolemassa tuominnut meidän syntimme ja kantanut tulevaisuudessa tulevan tuomion.  Jos joku valitsee samastua ristiin hän ’on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.’ (Joh. 5:24)” (Derek Morphew: Breakthrough. Discovering the Kingdom. 1991, s. 88)

Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus sanoi merkittävät sanat: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” ( Matt. 28:18) Sen tähden hän sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)

Opettamaan siis mitä? Opettamaan kaikki mitä Jeesus oli käskenyt oppilaiden noudattaa evankeliumeissa! Opettamaan koko evankeliumi Jumalan kuningaskunnan tulosta ihmisten keskelle!