Raamatun punainen lanka – ”Missä sinä olet?”

Etsikkoaika on tällä viikolla kirkkovuoden teemana. Juutalainen filosofi, Abraham Joshua Heschel, esitti kirjassaan God in search of Man, A Philosophy of Judaism, että ensimmäinen kysymys, jonka Jumala lausuu ihmiselle koko Raamatussa, on myös kaikkein tärkein kysymys, minkä ihminen eläessään kuulee. Tuo kysymys löytyy jakeesta 1. Moos. 3:9. ”Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?”

Heschel lähti siitä, että Jumala ei esitä tuota kysymystä kuin poliisi, joka etsii roistoa, vaan niin kuin isä, joka etsii rakasta, eksynyttä lastaan. Tuo kysymys ei onneksi koske vain Aadamia ja Eevaa, jotka tuolloin olivat piilossa viikunapuun kätköissä. Tuon kutsun ja kysymyksen Jumala esittää kaikille eksyneille ja langenneille ihmisille – kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa. Ei tarvitse elää piiloissa. Voi tulla esiin. Ei tarvitse pelätä. Niin kauan, kuin Jumala esittää tuon kysymyksen, niin kauan ihmisellä on toivoa. Tuo kysymys kumpuaa Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan.

Myös Timo Veijola, VT:n professori, pohti paljon kysymystä VT:n ydinsanomasta. Hän päätyi ajatukseen, että VT:n ydinsanomana on dialogi, johon Jumala kutsuu ihmistä. Ihmisen kohtalona on elää tuossa dialogissa, Jumalan kutsun alla ja Jumalan kasvojen edessä. Jotkut ateistit myöntävät nykyään, että heille ateismi on ”suojamekanismi”. Heitä pelottaa – niin kuin Aadamia pelotti – Jumalan olemassaolo. He tietävät, niin kuin Aadam tiesi, niin kuin jokainen tietää sydämensä syvyydessä, että minä olen tehnyt syntiä. Ateismi on monelle suojelumekanismi, tukisauva, jolla ihminen pyrkii pettämään itseään ja elämään ikään kuin Jumalaa ei olisi olemassa. Se on tekosyy, jolla ihminen oikeuttaa itselleen vastuuttomuuden ja syntisyyden. Dostojevski näki, varmasti aivan oikein, että ”jos Jumalaa ei ole olemassa, kaikki on sallittua.” Seurauksia näemme ateismin historiasta. Mihin se on johtanut? Vaatii rohkeutta elää dialogissa Jumalan kanssa.

Jumalan kutsu – ”Missä sinä olet?” – tarkoittaa, että ihminen on tärkeä, ainutlaatuinen ja Jumalan kuva. Elämä on arvokasta ja pyhää. Ihmisellä on vastuu. Luvusta Hes. 16 löytyvän, hyvin kummallisen kertomuksen pohjalta, voidaan ajatella, että Jumalan ensimmäinen käsky Israelille, on; ”Elä” (Hes. 16:6). Jumala käskee meitä elämään. Se onkin kaikkien muiden käskyjen, oikeuksien ja velvollisuuksien perusta: sinun tulee elää. Vanhan käännöksen mukaan – ”Sinun pitää elämän.”

Jumalalle ihminen ei ole harmaata massaa. On helpompaa ja itsepetosta ajatella, että ihminen on mitätön ja vastuuton. Kukaan meistä ei lopulta pysty kätkeytymään Jumalalta. Jumala tavoittaa Aadamin viikunapuiden seasta, Joonan meren pohjasta, suuren kalan mahasta… Aamoksen kirjasta löytyy dramaattinen kuvaus ihmisen tilanteesta:

”Jos he tunkeutuvat tuonelaan, sieltäkin minun käteni tavoittaa heidät. Jos he nousevat tai­vaisiin, sieltäkin minä noudan heidät. Jos he kätkeytyvät Karmelin rinteille, siel­tä­kin minä etsin heidät käsiini. Jos he piiloutuvat minulta meren pohjaan, siellä minä käsken meripedon purra heitä.” (Aam. 9:2–3)

Jokainen ihminen – olipa hän kehittänyt itselleen kuinka hyvät piilopaikat tahansa, olipa hän hukannut itsensä kuinka totaalisesti tahansa – tulee kerran seisomaan Jumalan kasvojen edessä. Halki koko VT:n profeetat esittävät ihmisille, Israelille ja myös muille kansoille, tuon kysymyksen: Missä sinä olet? Jumala kuvataan hyväksi paimeneksi, joka etsii kansansa, vaikka se olisi hävinnyt kaikkiin maailman maihin. Veijola kirjoittaa osuvasti:

”On selvää, että koko Raamatun kannalta tämä dialogi huipentuu UT:iin, Jeesukseen Kris­tukseen, jossa ihmisen kohtaa lihaksi tullut Jumalan Sana. Tämän inten­sii­vi­sem­mäksi ja läheisemmäksi dialogi ei olisi voinut enää tulla.” (Veijola, Vanhan testamentin tutkimus ja teologia. s. 70.)

Sanoma, Sana, tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme. Tästä Jumalan etsintäoperaatiosta tulee vielä mieleen italialaisen Caravaggion maalaus siitä, kuinka Jeesus kutsuu publikaani Matteuksen. (Matt. 9:9–13.) Teoksessa publikaani Matteus, rahamies, istuu publikaanien ympäröimänä rahapöydän äärellä. Hänen palvelijansa tuijottavat pöydällä olevia rahoja kullan kiilto silmissään. Matteuksen katse on kuitenkin kiinnittynyt Jeesukseen. Jeesus katsoo Matteusta ja osoittaa häntä sormellaan. Hän sanoo, ”Seuraa minua.” Maalauksessa Matteus on niin yllättänyt ja ihmeissään tästä Jeesuksen kutsusta, että hän osoittaa omalla sormellaan itseään, ikään kuin kysyen, ”tarkoitatko todella minua, syntistä miestä?” Tiedätkö sinä, mitä ihmisessä on?

Tuossa maalauksessa Caravaggio on asetellut Matteuksen ja Jeesuksen kädet samaan asentoon, kuin Aadamin ja Jumalan kädet Michelangelon taideteoksessa Aadamin luomisesta. (Katso tästä.) Syvä ja voimakas sanoma on selvä: kun Jeesus kutsuu, silloin itse Jumala kutsuu langennutta ihmisitä. ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:13.)