Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlat toteutetaan Kuopiossa 25.-27.5.2018 teemalla Rakasta minua nyt. Juhlien otsikko kertoo siitä, miten aito rakkaus on aina lähellä Jumalaa ja hänen valtakuntaansa, niin kuin kaikki mikä on Jumalasta lähtöisin.
Vanha tarina kertoo, miten eräs nimetön kansa vaelsi erämaassa. Siihen aikaan, siinä erämaassa hedelmät olivat hyvin harvinaisia, ja niin Jumala lähetti profeetan ohjaamaan kansaansa: ”Kukin ihminen saa syödä vain yhden hedelmäpalan päivässä.” Profeetan ilmoittamaa lakia noudatettiin sukupolvien ajan, mutta vuosisatojen kuluessa seudun ilmasto muuttui. Puita nousi kaikkialle, ja seutu muuttui hedelmälliseksi. Profeetan määräykselle uskolliset ihmiset noudattivat kuitenkin edelleen vanhaa käskyä. Ja he menivät vielä pidemmällekin: he estivät lähiseutujen ihmisiä nauttimasta hedelmistä. Ja niin sato vuodesta toiseen sai mädäntyä maahan koko sillä seutukunnalla.
Silloin Jumala lähetti toisen profeetan ja käski sanoa: ”Ihmiset saavat syödä niin paljon hedelmiä kuin tahtovat ja ylijääneet on jaettava lähimmäisille.” Profeetta saapui viesteineen kaupunkiin, mutta niin syvässä asuivat vanhat tavat ihmisten sydämessä, että he päätyivät kivittämään ilosanoman tuojan.
Kun jälleen oli aikaa kulunut runsaasti, alkoivat nuoret epäillä vanhan tavan järkevyyttä. Vanhojen ihmisten tapa tuntui kuitenkin koskemattomalta, joten he päätyivät hylkäämään koko uskonnon. Siten he saivat syödä niin paljon kuin halusivat ja jakaa vielä ylijääneitä hedelmiä lähiseudullekin. Vanhat ihmiset taas jatkoivat kirkossa käyntiä ja söivät edelleen vain yhden hedelmäpalan. He pitivät itseään kovin pyhinä ja yhä pyhempinä, kun maailma heidän ympärillään hiljalleen muuttui.
Elävä, uudistuva rakkaus on läikehtivää, kasvavaa ja uusille poluille eksyvää. Rakkaus ei etukäteen säädä, mitä saamme nähdä ja maistaa. Siksi rakkaus on pelottavaa. Rakkaudettomuus taas on kuolleen jähmeä tila, joka haluaa rakentaa muurit ympärillemme ja päätyy kivittämään ilosanoman tuojat.
Rakkaus ei mieti, mitä muut ajattelevat, vaan etsii aktiivisesti kohdettaan. Rakkaus ei kysy onko auttaminen minun vai jonkun muun velvollisuus. Rakkaus syttyy usein sellaisen ihmisen sisimmässä, joka itse ymmärtää, mitä on tulla syrjityksi ja satutetuksi. Rakkaus ei suostu hylkäämään ketään.
Rakkaus on sitä, että näkee toisen ihmisen, hänen hätänsä ja avun tarpeensa. Rakkaus ei sulje silmiään ikäviltä asioilta, kärsimykseltä ja tuskalta. Rakkaus kulkee niin hitaasti, että kykenee todella näkemään ja ymmärtämään sen, minkä kohtaa.
”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt”, sanoi kerran apostoli Johannes. ”Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.”
Rakasta minua nyt, haastavat lähimmäisesi sinut.
Nähdään toisemme Kuopiossa Lähetysjuhlilla!