Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.” (Room. 14:4)
Katselemme kauhistuneina uutiskuvia vauvoista, jotka syntyvät ilman raajoja tai ihmisistä, jotka ovat menettäneet ne traagisten onnettomuuksien tähden. Sääli valtaa meidän, sillä ymmärrämme, etteivät he kykene terveiden kaltaiseen elämään – he tarvitsevat erityistä huolenpitoa läpi elämänsä.
Kiistatonta on, että samalla tavalla ihmisiä syntyy sielultaan raajarikkona. Myös kovat kokemukset ovat silponeet joidenkin ihmisten sisimmän kyvyttömäksi normaaliin elämään.
Oletammeko fyysisten raajarikkojen saavan raajansa takaisin kohdatessaan Jeesuksen ja tullessaan kristityiksi? Emme. Jumala saattaa kyllä parantaa mutta jo kokemuksesta tiedämme, että monet jäävät kantamaan fyysisiä rajoituksia loppeelämänsä ajan.
Entä voimmeko olettaa, että henkisesti raajarikot tervehtyvät automaationa tullessaan Jumalan lapsiksi? Emme voi. Jumalan armo kyllä vaikuttaa meidän elämässämme eheyttävällä ja uudestiluovalla tavalla, mutta se on elinikäinen prosessi. Pahasti rikotut ihmiset tarvitsevat eniten aikaa ja silti täysin eheitä meistä tulee vasta perillä taivaassa.
Palaan valitsemaani raamatuntekstiin. Entä jos Jumala meitä paremmin tietää meidän eheytemme tai sen puutteen? Ja voimmeko mitata ihmisiä samalla mitta-asteikolla ja vaatia kaikilta samaa hyvää elämää, jos lähtökohdissa on järkyttäviä ja epäreiluja eroja?
Ehjänä ja raajat tallella on aina helppoa osoitella niitä, jotka eivät ole saaneet yhtä hyvää osaa. Mutta Kristuksen mielen mukaista on osoittaa rakkautta ja hoivaa heille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Sielusta silvotut eivät selviä elämästä yksin, he tarvitsevat vierelleen rakastavia ja pitkäjänteisiä kristittyjä ystäviä.
Jos on joitain rimoja, joita kristittynä tulee ylittää, ne ylitetään yhdessä, yhteisöllisesti. Yhden kaatuminen koskettaa kaikkia. Vahvojen vahvuudet tulee valjastaa heikkojen hyödyksi.
Jumalanpelkoa on ymmärtää, että oma hyvä asema on lahjaa, joka voidaan myös ottaa pois. Joka tapauksessa raajarikot pärjäävät ilman tuomitsevia sanoja ja asenteita, koska heillä on Jumala, joka välittää ja huolehtii heistä.
Julkaistu myös Yksin armosta -blogissani.
