Kirjoittanut
”Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.” (Psalmi 21:3) Tämä jae on tällaisena käännöksenä hyvin selvä. Kuitenkin Raamatussa käytetään tässä verbiä, joka ensi silmäyksellä näyttäisi tarkoittavan ennemmin estämistä kuin antamista tai suomista. [engl. ”Thou preventest him with the blessings of goodness”] Estääkö Jumala siis Daavidia saamasta onnea ja siunausta?
Sanalla on Raamatussa toinenkin, täysin erilainen merkitys, joka myös tarkoittaa enemmän kuin antaa tai suoda. Se tarkoittaa ennakoimista, ennalta näkemistä ja etukäteen täyttämistä, velan maksamista ennen eräpäivää. Ja melkein joka kohdassa, missä verbiä käytetään, se viittaa johonkin hyvään ja nautinnolliseen.
Jesaja antaa meille väläyksen tällaisesta nautinnosta. Jumala näkee ennalta tarpeen ja täyttää sen: ”Ennen kuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.” (Jesaja 65:24)
Jae näyttää meille esimerkin Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta meitä kohtaan. Ilmeisesti hän on niin innokas siunaamaan meitä, niin valmis täyttämään armonsa elämässämme, ettei hän jaksa odottaa meidän kertovan tarpeistamme. Hän tarttuu jo etukäteen elämäämme ja osoittaa meille armon ja rakkauden tekoja. Ja se on hänelle suurin nautinto.
Siitä Daavidkin puhuu alun Psalmissa 21: ”Herra, sinä kaadat päällemme siunauksiasi ja armoasi jo ennen kuin pyydämme. Ja usein enemmän kuin uskallamme pyytää.”
Daavid ei viitannut todellisiin kultakruunuihin, vaan Jumalan ihmeellisiin tekoihin hengellisessä ulottuvuudessa. Nämä ihmeelliset teot antoivat Daavidille voiton vihollisistaan, vastauksen rukouksiin, ylitsevuotavan voiman ja sanoinkuvaamattoman ilon. Ja Jumala teki sen kaiken jo ennen kuin Daavid ehti aloittaa rukousta purkaakseen Jumalalle pyyntöjään. Ja kun Daavid vihdoin sai sydämensä purettua, hän havaitsi Jumalan jo aloittaneen vastaamisen. Hänen voittonsa varmistui jo ennen kuin hän astui taistelukentälle. (…jatkuu huomenna)
