Kirjoittanut
Olen miettinyt paljon raamatunkohtaa Matt. 5:43-44.’Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille; rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta’ Minulle itselleni tämä kohta on välillä todella haastava. Ihmiset ovat hyvin erilaisia, eikä kukaan voi pitää kaikista. Tälläisten henkilöiden, joista ei niin kamalasti pidä, niin heidän puolestaan rukoileminen ja heitä rakkaudella muisteleminen on välillä, tilanteesta riippuen, haastavaa. Tämä kohta on kuitenkin kristityille todella tärkeä, koska minusta rakkauden osoitus on yksi kristityn tärkeistä tehtävistä.
Minulla on elämässäni ihmisiä, joiden kanssa ei ole aina ollut kovin helppoa ja en välttämättä sanoisi näitä henkilöitä ystävikseni. Tekee kipeää ruokoilla heidän puolesta ja joskus sorrun ajattelemaan etteivät he ansaitse rukouksiani. Joskus minulle kuitenkin tulee tilanteita, joissa huomaan rukoilevani kivuttomasti vihamiehieni puolesta, tällöin minulla yleensä myös on vahva tunne siitä, ettei tilanne ole omaa ansiotani. Tällöin huomaan Jumalan tehneen työtä minussa, olen antanut jotain anteeksi ja huomaan rakastavani vihamiestäni. Minusta on hullua ajatella, miten Jumala jaksaa rakastaa meitä syntisiä ihmisiä. Ihmiset loukkaavat Jumalaa, me teemme paljon syntiä ja käytämme väärin Herramme nimeä. Miten Jumala silti aina voi antaa anteeksi ja rakastaa meitä? Raamatunkohta 1.Joh.4:8 paljastaa tämän: ’Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä JUMALA ON RAKKAUS.’
Kun huomaan rakastavan jotakuta, jota aiemmin on ollut hankala rakastaa, siinä on aitoa rakkautta, joka tulee Jumalastamme. Jumala itse on asettanut tätä rakkautta sydämiimme ja tämä rakkaus on annettu jaettavaksi, joten lahjoita rakkautta eteenpäin!
