Riman ylityksiä ja alituksia olympialaisissa

Ylivoimaisin rimanylistys oli ruotsalaisen seiväshyppääjän Armand Duplantisin uusi maailmanennätys 6,25 m Pariisin olympialaisissa. Toiseksi tullut Sam Kendricks hävisi hänelle 30 cm. Se on paljon maailman huippujen välillä. Muitakin hienoja itsensä ylittämisiä saatiin nähdä, kun pysyttiin urheilussa. Kristityksi tunnustautuneen piskuisen Saint Lucian Julien Alfredin naisten 100 m kultajuoksu ja 200 m hopeasija oli mahtavaa katseltavaa. Julien kertoi valmistautuneensa juoksuihin kuuntelemalla gospelmusiikkia.

On sanottava, että oma kiinnostus olympialaisiin hieman lassahti avajaisten myötä. Se johtui täysin asiaankuulumattomasta avajaisten jumalanpilkkakohtauksesta, jossa ranskalaista vapautta ylistettiin DaVincin Viimeinen ehtoollinen -maalauksen pilkkavariaatiolla. Jeesuksen paikalla oli tunnettu seksuaalivähemmistöaktivisti Barbara Butch. Kohtaus oli nimetty ”Ehtoollinen Seinellä”. Barbara Butch kirjoitti somessa sen olleen ”Gay-gospelia”.

Näkyvillä oli uskonnollista symboliikkaa enemmänkin, kuten kreikkalaisen jumaltaruston Dionysoksen ylistämistä, mutta tympeintä oli asetelmaan mukaan istutettu 10-vuotias tyttö, jonka vieressä mies heiluu vähissä vaatteissa. Vapautta vai perversiota?

Vaikka paavinistuin oli liian pitkään liian hiljaa, jotkut katolisen Ranskan piispat ja papit avasivat suunsa. Meillä piispa Teemu Laajasalo otti viestipalvelu X:ssä nopeasti kantaa toteamalla, että kaikenlaiselle puheelle ja pilkalle pitää olla tilaa. Laajasalo kyseenalaisti viittauksen Viimeiseen ehtoolliseen asetelman epäselvyyteen vetoamalla, vaikka se oli aivan maalauksen kaltainen, ja kysymällä pilkattiinko tässä sittenkään Jumalaa?

Sokea Reettakin näkee, että asetelmassa viitattiin viimeiseen ehtoolliseen. Ja voiko kristillisen kirkon piispa sanoa, että on ok pilkata Jumalaa sananvapauden nimissä? Jumala asettaa kyllä aikanaan pilkalle rajat, mutta kirkon paimenten tehtävä on varoittaa Jumalan pyhyyden kyseenalaistamisesta.

Kristinusko on aina joutunut taistelemaan uskonnollisuutta vastaan. Uskonnollisuudessa jumalallinen ei tule ihmiseen ulkoapäin, vaan sitä täytyy etsiä ihmisen sisimmästä. Siitä näimme avajaisissa malliesimerkin. Kristinusko opettaa päinvastaista. Sitä kuvaa Jesajan näky: ” – – he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa.’ – – Niin minä sanoin: ’Voi minua! Minä hukun.” (Jes. 6:1) Jumala tulee ulkoapäin ja ilmoittaa itsensä Pyhänä. Synti tunnustetaan, armo omistetaan.

Ajattelen, että tällä tarpeettomalla avajaisnäytelmällä tahdottiin tarkoituksella pilkata kirkkoa ja kristinuskoa. Koska suora ristiin ja ristiinnaulittuun kohdistuva pilkka olisi ollut liian osoitteleva, se toteutettiin pilkkaamalla kristityille tärkeää Jumalan kohtaamisen paikkaa.

Toinen rimanalitus liittyi naisten nyrkkeilyyn. Biologiset miehet, Algerian Imane Khelif ja Taiwanin Li Yu-ting, osallistuivat naistensarjaan ja voittivat kultaa. Pahaa teki katsella, kun miehet mättivät naisia verille ja veivät toisilta heidän elämänsä mahdollisuuden saada työlleen ansaitsemansa palkinnon. Ehkä tähän sairaaseen seksuaalisuuden murentamiseen tulee loppu, kun mennään tarpeeksi syvälle mahdottomuuksiin.

Raamattu kertoo, että lopun lähestyessä uskossa säilyy piskuinen lauma ja aito rakkaus kylmenee. Suuressa kuvassa, Jumalan suunnitelmissa, kaikki on kuitenkin kauniisti kohdillaan.