Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.Kristillisen kirkon symboli risti on juutalaisuudessa syvän loukkauksen aihe, ja se ei – valitettavasti – johdu ensisijaisesti Jeesuksen sovituskuoleman aiheuttamasta pahennuksesta. Ristinmerkki nostaa juutalaisten kollektiivisesta muistista esiin kaikki mielikuvat painostuksesta ja vainoista, joita heihin on historian saatossa kristittyjen taholta kohdistettu. Tämä kipu lävistää juutalaisen yhteiskunnan niin perusteellisesti, että jopa matematiikan opetuksessa kouluissa Israelissa käytetään plus-merkkiä, josta alasakara on katkaistu. Symbolit puhuvat sydämellemme vahvemmin kuin sanat ja selitykset – siksi Jeesukseen uskovien juutalaisten seurakunnistakaan ei yleensä löydy ristiä tai krusifiksia. Messiaaniset juutalaiset uskovat toki Jeesuksen täytettyyn työhön ja syntien sovitukseen, mutta heidän näkökulmastaan ristinmerkki kantaa mukanaan liian voimakkaita kirkollisia assosiaatioita puhutellakseen juutalaista oikealla tavalla.
Alun perin risti ei kuitenkaan ollut mikään kirkon koriste. Sen esikuvat löytyvät Vanhasta testamentista, ja se on yksi vahvimpia profeetallisia, osin kätkettyjäkin, viittauksia Jeesukseen. Eli se on mitä suurimmassa määrin juutalaisten omaisuutta!
Raamatun alkulehdillä Kain tappaa veljensä Abelin. Koston sijaan Jumala piirtää syyllisen otsaan merkin, joka suojaa häntä hänen pakomatkallaan (1. Moos. 4:15). Tämä mystinen merkki esiintyy seuraavaksi Hesekielin profetiassa (9:4). Profeetan käsketään merkitä Jerusalemin vanhurskaat heprean tav-kirjaimella, joka on aakkosten viimeinen kirjain.
Mielenkiintoisen tästä tekee se, että muinaisen heprean tav-kirjain oli muodoltaan kuin X tai +. Juutalaisuudessa tav sai jo varhain pelastukseen ja lopun aikoihin liittyvän merkityksen. Papit vihittiin virkaansa piirtämällä heidän otsaansa öljyllä risti. Qumranin kirjakääröistä ajalta ennen Jeesusta löytyy ristinmerkkejä niiden raamatunjakeiden vierestä, joiden ajateltiin profetoivan Messiaan tuloa. On todennäköistä, että Johanneksen Ilmestyksen kirjoittaja Uudessa testamentissa viittaa hänkin taviin (Ilm. 7:2–3) puhuessaan sinetillä merkittävistä Israelin heimoista. Tämä kaikki selittänee sitä, että kristillinen kirkko omaksui ristin niin nopeasti omaan kuvastoonsa.
Työtoverini, messiaaninen juutalainen Sara (nimi muutettu), kertoi erikoisen tarinan suhteestaan ristiin. Hän on kasvanut juutalaisessa perheessä, mutta hänen äitinsä löysi Jeesuksen Saran ollessa viisivuotias. Nuorena aikuisena Jeesuksen sovitustyö alkoi puhutella Saraa syvästi, ja hän pyysi äidiltään, että voisi saada ristiriipuksen. Äiti kauhistui ajatusta – eihän juutalaisen sovi käyttää ristiä! Sara luovutti, ja asia jäi sivuun. Jonkin ajan kuluttua äiti huomasi suureksi hämmästyksekseen tyttärensä olkapäässä jotakin erikoista: ihoon oli ilmestynyt luomen kaltaisia pieniä pigmenttimuutoksia, jotka muodostivat selkeän ristikuvion! Sara sai kuin saikin ristinsä! Kuvio jää yleensä vaatetuksen alle, eikä siten herätä huomiota, mutta nyt Sara kantaa aina mukanaan muistutusta Messiaan ristinkuolemasta.
