Kirjoittanut
Olen seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja. Kristillisiä harrastuksiani ovat mm. Israel-työ, jota teen oman kirkkokuntani ohella myös Israelin Ystävien liittohallituksessa sekä Kristillinen teatteriyhdistys Kristy, jossa olen pari kymmentä vuotta näytellyt ja pari näytelmää olen itsekin teatterille kirjoittanut. Siviilissä olen sairaanhoitopiirin johtaja, sairaalaneuvos, ns. soteveteraani, kymmenen vuotta soteuudistusta tehnyt ja siinä myös omat traumani hankkinut. Yhden vaimon mies, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden tyttären tyttären ja yhden tyttären pojan ukki. 68-kertainen maratonin juoksija.Asiahan ei oikeastaan minulle kuulu, mutta en malta olla puuttumatta Kirkkopäivien ympärillä käytävään keskusteluun siitä, onko hyvä vai paha asia, kun piispa Laajasalo on pyytänyt kansanedustaja, puheenjohtaja Halla-ahon keskustelemaan sananvapauden rajoista. Näkyy kerätyn adressia Halla-ahon torjumiseksi ja jotkut puhujat ovat vetäytyneet pois koko tapahtumasta protestiksi.
Lähtökohdaksi totean, että olen hyvin monista poliittisista asioista Halla-ahon kanssa jyrkästi eri mieltä. Minusta Suomen pitää osallistua maailman aineellisen ja henkisen hädän liennyttämiseen tekemällä voimakkaasti kehitysyhteistyötä (mutta mieluiten kristillisten järjestöjen kautta, jotta yhteiskunnan rahat tulisivat vastuullisesti käytetyksi) ja huolehtimalla myös niistä , jotka joutuvat pakenemaan sotaa, ympäristökatastrofeja, sortoa ja vääryyttä. Minua ärsyttää se, että Euroopan Union on sisäänpäin käpertyvä ja rajojaan kiinni pitävä kultapossukerho, jota tänä jälkikristillisenä aikana innoittaa pelkkä poliittisen ja taloudellisen eliitin hedonismi. Olen vahvasti sitä mieltä, että meidän on voimakkaasti ja määrätietoisesti varjeltava luomakuntaa oman kuluttamiskykymmekin vaarantumisen uhalla. Olen jyrkästi vihapuhetta ja rasismia ja kaikenlaista syrjintää vastaan.
Mutta huolimatta kaikesta tästä, minun mielestäni piispa toimii oikein ja rohkeasti, kun haluaa antaa Halla-ahonkin puhua ja haastaa hänet keskusteluun tärkeästä yhteiskunnallisesta ja eettisestä asiasta.
Vetoan Paavaliin: ei hänkään pelännyt keskusteluja toisin ajattelevien kanssa, ei edes julkisia keskusteluja. Päin vastoin, hänelle ne olivat mahdollisuuksia evankeliumin julistamiselle. Minua kauhistuttaa yhteiskunta, jossa osa ihmisistä suljetaan pois keskustelusta. Se synnyttää yhteiskuntaan näitä toisin ajattelevien kuplia, jotka pahimmillaan synnyttävät väkivaltaa, mutta aina ainakin pahaa mieltä ja elämisen tuskaa.
Varmaan olen 1970-luvun opiskelijapoliittisen kulttuurin läpitunkema, mutta näin ja koin sen, miten vastakohtaisuuksia voitiin tasoittaa ja Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaa dialogin kautta. (Näin paljon laajemmissakin puitteissa: ei rauta rajoilla vaan dialogin syntyminen lopetti aikanaan Vietnamin sodan, toi Manner-Kiinan mukaan kansainväliseen yhteistyöhön, aikaansai sen liennytyksen, jonka tuloksena kommunistiset järjestelmät Euroopasta kaatuivat.)
Silloin toki keskustelu on syytäkin pelätä, jos oma argumentaatio ei ole kunnossa, jos puolustaa väärää asiaa. Mutta Kirkkopäivien keskustelussa ei luullakseni tästä ole kysymys: se argumentaatio, joka nousee uskostamme käsin mennen tulen voittaa Halla-ahon argumentaation. Ehkäpä kirkkopäivillä Halla-ahokin tulee evankeliumin koskettamaksi. Siitä varmasti Taivaskin iloitsisi.
