Tämä on tosijuttu. Eräs suomalainen sairaanhoitaja joutui muutama vuosikymmen sitten Etiopiassa yksinään vastuuseen pienestä puskaklinikasta. Kauhukseen hän huomasi, että rotat olivat ehtineet vallata tyhjillään olleen asunnon. Ne mellastivat siellä joka yö ja jopa juosta vilistivät sängyssä makaavan lähettiparan ylitse. Hyvä lukijani: kuinka kauan sinä olisit suostunut tekemään työtä tuollaisissa olosuhteissa, lähetyskutsu tai ei lähetyskutsua?
Asia kantautui huonoista kommunikaatioyhteyksistä huolimatta lähetysjärjestön ”rukoilijamummojen” korviin. Ja sinä samaisena iltana, jolloin nuo mummot kokoontuivat rukoilemaan ahdinkoon joutuneen lähetin puolesta, hävisivät rotat tämän asunnosta – eikä niistä enää sen jälkeen nähty hännänpäätäkään. Siis samana iltana! Olen kuullut tämän jutun sekä lähetiltä itseltään että mummoilta, ja tiedän, että se on totta joka sana.
Tuolla sairaanhoitajalla oli onnekseen taustatukenaan lähettäjiä, jotka uskoivat Jumalan kuulevan rukoukset. Hänen esimerkkinsä riittänee osoittamaan, mihin esirukoilijoita tarvitaan lähetystyössä.
Omasta puolestani voin todistaa, ettei työstäni Japanissa olisi tullut mitään, jolleivät ystävät olisi rukoilleet uskollisesti puolestani. Paholaisen hyökkäykset ovat erityisen voimakkaita lähetyskentillä. Sielunvihollinen houkuttelee lähettiä monenlaisiin synteihin. Se kylvää riitaa ihmisten väliin, ja heittelee kaikenlaisia kapuloita kansallisen kirkon rattaisiin. Onhan paholaisen tärkein päämäärä estää evankeliumia leviämästä uusille alueille.
Mutta mitä tapahtuu lähetysjärjestöillemme, kun niiden rukoilevat mummot siirtyvät vuoron perään pyhien lepoon? Nouseeko nuorison keskuudesta uusi polvi heitä korvaamaan? Hyvä lukijani, osallistutko sinä lähetystyöhön rukoilemalla konkreettisesti jonkun lähetin puolesta? Jos et, niin lähetystyön muurissa on sinun kokoisesi aukko. Silloin joltakulta lähetiltä puuttuu yksi esirukoilija.
Rukousta pitää opettelemalla opetella. Se on työtä siinä missä muukin lähetystyö. Ei riitä, että rukoilet yleisesti: ”Herra, siunaa kaikkia maailman lähetystyöntekijöitä.” Ei, sinun pitää tilata jonkun lähetin ystäväkirjeet ja rukoilla niiden asioiden ja ihmisten puolesta, joista hän kirjeissään kertoo. Ihan varmasti saat kokea paljon iloa nähdessäsi, miten konkreettisesti Jumala vastaa rukouksiisi. Ja kuvittelepa sitä päivää, kun voit kerran kotona taivaassa tutustua niihin lähetyskenttien ihmisiin, joiden puolesta täällä maan päällä rukoilit.
Jeesus sanoi: Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. (Joh.9:4.) Miten kauan yön tuloon on aikaa, sitä ei tiedä kukaan muu kuin Jumala itse. Voi olla, että lännen kirkoilta siirretään jo piankin lähetystyön lampunjalka pois. Tule siis mukaan, niin kauan kuin tämä mahdollisuus on vielä olemassa. Sinuakin tarvitaan lähetyksen rukousrintamassa.