Saako kirkko olla kirkko?

Kun kirkkoa vaaditaan vihkimään samaa sukupuolta olevia, vedotaan tasa-arvoon ja uuteen avioliittolakiin. Ja koska kirkko on sitoutunut Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen, on perusteita pyritty löytämään myös noista kirkon perusdokumenteista. 

Raamattuun vetoaminen on ollut vaikeaa, koska avioliitto on sekä luomiskertomuksessa että Jeesuksen opetuksissa niin selvästi määritelty miehen ja naisen väliseksi. Homoseksuaalisten suhteiden tuomio on yhtä selvä. Yritykset selittää, ettei Raamatun aikana tunnettu nykyisen kaltaisia homoseksuaalisia suhteita, eivät vakuuta. Antiikin aikana oli monenlaisia homoseksuaalisia suhteita. Sekä juutalaisuus että kristinusko torjuivat ne kaikki. Myöskään apostolin sanaa ”yhdentekevää oletko mies vai nainen”, ei ratkaise asiaa, koska siinä ei ole kysymys avioliitosta vaan siitä, että Jeesuksen pelastustyö koskee kaikkia sukupuolesta riippumatta.

Kerrotaan, että kun jossain kirkon komiteassa eräs jäsen jo muutama vuosikymmen sitten esitti lausuntoon otettavaksi myönteistä kannanottoa homoseksuaalisista suhteista, puheenjohtajana toiminut piispa ja aiemmin Uuden testamentin eksegetiikan professorina toiminut Aimo T. Nikolainen torjui esityksen. Kun esityksen tekijä uudisti ehdotuksensa, piispa heitti pöytää pitkin kirjan kohti esityksen tekijää, ja sanoi: ”Siinä tapauksessa meidän täytyy luopua tästä kirjasta.” Kirja oli Uusi testamentti.

Uuden avioliittolain tueksi on viime aikoina pyritty vetoamaan myös Lutheriin. Tämäkin on osoittautunut vaikeaksi. Lutherilta ei löydy yhtään lausetta, jotka tukisivat homoseksuaalisten liittojen hyväksymistä. Päinvastoin kaikissa kirjoituksissaan hän pitäytyy avioliittoon miehen ja naisen välisenä liittona. Sama linja tulee selvästi esiin myös luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

Isossa katekismuksessa Luther kirjoitti: ”Jo alussa Jumala on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten.” Kirjassaan Avioelämästä hän totesi: “Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen.”

Viime aikoina on vedottu siihen, että avioliitto on Lutherin mukaan ”maallinen sääty”. Sillä perusteella on esitetty, että kirkon tulisi noudattaa valtion lakeja. Tällöin ei ole ymmärretty Lutheria oikein. Luther kirjoittaa: ”Vaikka se on maallinen sääty, sillä on puolellaan Jumalan sana. Se ei ole ihmisten keksimä eikä säätämä.” Avioliitto perustuu siis Lutherin mukaan luomisjärjestykseen ja Jumalan sanaan. Kyse ei ole muuttuvasta yhteiskunnallisesta järjestyksestä.

Entä onko kirkko velvoitettu noudattamaan valtion lakia? Toteutumassa oleva avioliittolaki antaa kirkolle tilan oman oppinsa mukaiseen käytäntöön. Lain mukaan ”kirkollisen vihkimisen muut ehdot ja muodot määrää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen toimitetaan.” Uskonnollisen yhteisön oikeutta päättää omasta toiminnastaan tukevat kaikki muutkin lait aina perustuslaista uskonnonvapauslakiin ja yhdenvertaisuuslakiin. Tätä kirkon oikeutta piispat ovat käyttäneet ilmaistessaan että uusi avioliittolaki ei muuta kirkon avioliittokäsitystä ja että kirkko pitäytyy edelleen siihen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Yksi aikamme merkittävimmistä luterilaisista teologeista Wolfhart Pannenberg on kirjoittanut: ”Sen, joka painostaa kirkkoa muuttamaan oppiaan tässä kysymyksessä, on tiedettävä, että hän ajaa kirkon jakautumista.” Pannenbergin mukaan kirkko, joka hyväksyisi homoseksuaalisen liiton avioliitoksi, ”ei enää olisi evankelinen kirkko luterilaisen uskonpuhdistuksen traditiossa”.

Mitä sitten on ajateltava lähimmäisenrakkaudesta ja tasa-arvosta? Kaikissa kannanotoissa, joissa kirkko on pitänyt kiinni avioliitosta miehen ja naisen välisenä, se on samalla myös muistuttanut siitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Kaikki ovat yhtä tervetulleita kirkkoon ja jokaista tulee kohdella samalla kunnioituksella ja lähimmäisrakkaudella. On väärin ja hyvin surullista, että homoseksuaalisen taipumuksen omaavat ovat usein joutuneet kokemaan epäinhimillistä kohtelua. Kirkon ja kristittyjen tulisi huolehtia siitä, että lähimmäisrakkaudella tuetaan erityisesti heitä, jotka sitä eniten tarvitsevat. Tämä on syytä sanoa yhtä painokkaasti kuin se, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen.

Näinä aikoina on hyvä rukoilla Lutherin tavoin: ”Herra Jumala, sinä, joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmän ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.”