Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Seurakuntalaisen vieraskynässä pohditaan, mikä syyllisyydentunnossa on niin pahaa.
Olen aina kummastellut lausetta ”Ei saa syyllistää.” Syyllistää -sanaa käytetään tällöin yleensä merkityksessä ’saada tuntemaan syyllisyyttä’. Siis minut asetetaan vastuuseen toisen ihmisen tunteista. On etukäteen arvailtava, mahtaako toinen tuntea syyllisyyttä asiasta, mitä aion esittää. Entä jos ilmaisemastani kannanotosta yksi syyllistyy, mutta toinen tunteekin iloa? Minkä mukaan mennään?
Syyllistämiskieltoja sinkoilee esimerkiksi lastenkasvatuksen tiimoilta. Jos lapsen elämässä on ongelmia, vanhempia ei saa siitä syyllistää. Siis pitää olla koko ajan varpaillaan sanomisissaan, jotta vanhemmat eivät tuntisi syyllisyyttä. Miksi? Mikä syyllisyydentunnossa on niin pahaa? Eikö juuri syyllisyydentunto johda parannukseen? Eikö siitä pitäisi iloita? Jos vanhemmat tuntevat syyllisyyttä, katsovat peiliin ja korjaavat käyttäytymistään, niin sehän on lapsen parhaaksi.
Ongelman ydin on mielestäni se, että sekoitetaan kaksi asiaa. Raamatussa ei kielletä syyllistämistä, vaan tuomitseminen. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” Ja: ”Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidätkin tuomitaan.”
Näiden kahden asian välinen ero on ehkä hiuksenhieno, mutta oleellinen. Ratkaiseva tekijä on sydämen asenne. Voin tuomita toisen ihmisen kovin sanoin väärästä teosta. Silloin tuomitsen Raamatun mukaan myös itseni. Mutta voin myös vain kertoa jonkin teon olevan mielestäni väärin ja perustella mielipiteeni. Silti joku teon tehnyt voi tuntea syyllisyyttä. Syyllisyyttä tuntevalla on silloin kaksi mahdollisuutta: joko nöyrtyä, katua ja tehdä parannus, tai tuomita minut sanomalla, että syyllistän häntä. Otan ääriesimerkin.
Mielestäni ei juurikaan voi olla kauheampaa asiaa kuin oman lapsen surmaaminen. Silti lukemattomat äidit sallivat lopettaa lapsensa elämän ennen heidän syntymäänsä. Koska asia on niin kammottava, on ollut tarve luoda kokonaan uusi kieli, jotta syyllisyys ei murskaisi äitejä ja teon tekijöitä. Syntymätöntä lasta ei sanota lapseksi. Surmaamista kutsutaan abortiksi, ja se puolestaan liittyy hyvältä kuulostavaan käsitteeseen ”lisääntymisterveys”. Vaaditaan kiihkeästi äidin oikeutta omaan kehoonsa, mutta samalla unohdetaan, että hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta toisen ihmisen – lapsensa – kehoon.
Nykyisin ajan henki ei suosi lapsen oikeutta elämään, vaan aikuisen oikeutta ”toteuttaa itseään”. Siksi aborttikin osataan hoitaa niin, että äiti ei ehkä tunne siitä syyllisyyttä – ainakaan heti. Tosin vuosien mittaan syyllisyyden taakka voi alkaa painaa raskaastikin.
Abortista on tullut nyky-yhteiskunnassa tabu, josta ei saa puhua, ei ainakaan sen oikealla nimellä, niin suuri on lapsen surman kauhistuttavuus. Mutta jos uskallan sanoa tämän kauhistuttavuuden ääneen, niin kovaääninen kuoro julistaa: ”Ei saa syyllistää!” Eikö silloin samalla sanota, että ”emme halua, että joku saa meidät tuntemaan syyllisyyttä väärästä teostamme”? Siis syyllisyys torjutaan pois tietoisuudesta, ja se, joka sen tuo esiin, joutuu tuomittavaksi.
”Älkää tuomitko.” Siis minun ei pidä julistaa abortin läpikäyneelle naiselle kadotustuomiota, eikä mitään muutakaan tuomiota. Sen sijaan minun on asetuttava hänen rinnalleen, lohdutettava ja kerrottava vapauttavaa sanomaa. Onhan hänelläkin oikeus anteeksiantoon, sillä Jeesus on kuollut hänenkin puolestaan. Tekojen seuraukset pysyvät, mutta synnit ja syyllisyys pyyhitään pois. Voi aloittaa alusta puhtaalta pöydältä.
Syyllistämistä ei pidä pelätä. Jeesuskin varmaan sai monet tuntemaan itsensä syyllisiksi – siis syyllisti. Sen sijaan minun tulee varoa ylimielistä ja tuomitsevaa asennetta. Mutta saan rohkeasti osoittaa väärät asiat vääriksi ja toivoa, että ne, jotka syyllistyvät, eivät torjuisi syyllisyyttään, vaan tekisivät parannuksen ja vapautuisivat syyllisyyden taakasta. Jeesuskin sanoo: ”En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen” (Joh.12:47).
Anja Berdov
Kirjoittaja on kirjoittamista ja apologiaa harrastava eläkkeellä oleva kääntäjä.
