Kirjoittanut
Niin maallisilla kuin hengellisilläkin toimijoilla näyttää olevan kasvava tarve miellyttää, olla suosittu. Sinänsä tämä ei ole yllättävää eikä tuomittavaa. Ongelmalliseksi pyrkimys miellyttää muuttuu silloin, jos tai kun se tulee niin tärkeäksi, että se hämärtää keskeiset periaatteet ja tavoitteet. Silloin kun tärkein päämäärä on saada ääniä ja / tai jäseniä. Silloin populismi muuttuu epäterveeksi.
Yksi kasvavan populismin salakavalista piirteistä on, että se näyttää reagoivan yhä heikompiin signaaleihin. Tämä johtaa siihen, että jo pieni mutta näkyvä ja kuuluva ryhmä melkein voi sanella mitä voi ja mitä ei voi sanoa tietyssä asiassa.
Tämä kehitys on johtanut sen filosofian renessanssiksi, joka 1960-luvun loppupuolella tuli tutuksi luonnehdinnalla ”marssi instituutioiden läpi”. Silloin oli kysymys vasemmiston osittain onnistuneesta yrityksestä vallata keskeisiä paikkoja yhteiskunnan rakenteissa ja niin vaikuttaa kehitykseen sisältäpäin.
Nyt sama prosessi on käytössä politiikassa ja kirkossa.
Ympäri Eurooppaa on ollut ominaista, että populistien luoma retoriikka on tullut osaksi myös muiden puolueiden puhetta. Perussuomalaisten vaikutus poliittisiin painotuksiin meillä on vain yksi esimerkki, mutta ajankohtainen ja konkreettinen esimerkki. Näissä olosuhteissa populistipuolue voi marssia instituutioiden läpi muiden avulla.
Kirkossa herätysliikkeiden merkitys ja rooli on vielä vahva. Radikaaleja muutoksia haluavien on siksi itse valloitettava instituutioita. Täytyy valloittaa seurakuntaneuvostot, kirkkovaltuustot, hiippakuntavaltuustot, kirkkohallitus, ja erityisesti kirkolliskokous.
Ei ole tarvetta salaliittoteorioille. Riittää kun katselee ympärilleen ymmärtääkseen, että tämä on menossa.
On syytä korostaa, että tämä kaikki on täysin legitiimiä. Jokaisella on oikeus demokraattisesti vaikuttaa haluamaansa suuntaan. On kuitenkin tärkeää, että me kaikki olemme tietoisia siitä, että meneillä on todella kova taistelu siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa ja kirkkoa viedään. Olemme kaikki suoraan tai välillisesti, tietoisesti tai tiedostamatta, aktiivisesti tai passiivisesti, toimijoita taistelussa.
Jos ei ole tietoinen tästä on olemassa vaara, että muutumme, vakoilutermiä käyttääkseni, ”hyödyllisiksi idiooteiksi”. Muutumme välikappaleiksi niiden toimijoiden käsissä, jotka tietävät mitä haluavat ja ajavat päämääriään tehokkaasti ja määrätietoisesti.
