Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaTaas se on todistettu: Raamattu on elävää Sanaa. Miten muuten voisi olla mahdollista, että sinne ilmestyy sanoja, joista voisi vaikka vannoa. että niitä ei ole ollut siellä aikaisemmin? Niin kuin eräänä aamuna, kun tavasin Markuksen evankeliumin viimeisiä jakeita, valmiina kääntämään sivua ja aloittamaan tuoreella innolla Luukkaan kimpussa. Silloin huomasin sen. Mitä tuossa viimeisessä lauseessa sanottiinkaan? Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä. Nappasin hyllystä vuoden 1938 raamatunkäännöksen ja tarkistin asian. Kyllä, sama sana löytyi sieltäkin: …ja Herra vaikutti heidän kanssansa…..
Mitä ihmettä? Tajusin, että olin aina lukenut tuon lauseen niin kuin siinä olisi sanottu, että Herra toimi heidän kauttaan. Mutta eihän siinä niin ollut. Siinä sanottiin, että Herra toimi heidän kanssaan.
Tuona sanantutkiskeluhetkenä osat vaihtuivat. Sana alkoi tutkia minua, sen sijaan, että minä olisin tutkinut sitä. Tajusin, että olin kyllä usein hurskaasti puhunut siitä, miten mahtavaa on, kun saamme olla Herran työtovereita ja saamme tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Mutta ilmeisesti syvällä sisimmässäni en kuitenkaan oikeasti uskonut siihen. Vähitellen totuus alkoi valjeta minulle. Tiedän, että Jeesuksen seuraajana saan olla mukana siinä kun Jumala rakentaa valtakuntaansa. Mutta minulle se oli tarkoittanut sitä, että Jumala tekee työtään minun kauttani, käyttäen minua jonkinlaisena kanavana ja välikappaleena. Työkalunaan. Ja nyt tämä evankeliumin kirjoittaja kertoo ihmisistä, joiden aito kokemus oli se, että he tekivät työtään yhdessä Herran kanssa. Ehkä tuo mokoma Markus oli itsekin yksi niistä onnellisista.
Ei heidän kauttaan vaan heidän kanssaan. Yksi sana muutti kaiken. Ja tuo yksi sana kolahti kipeästi tuona aamuna. Se koski kipeästi siihen paikkaan minussa, joka aina oli ansainnut rakkautta suorittamalla ja pärjäämällä. Olemalla mahdollisimman tehokas ja toimiva kanava ja hyödyllinen työkalu. Eihän kukaan muuten voisi olla kiinnostunut minusta tai haluta minun seuraani.
Millaista olisi, jos voisi luottaa siihen ja saada kokemuksen siitä, että Herra tekee työtä minun kanssani? Toimii yhdessä minun kanssani. Minun kanssani. Minunko kanssani?
Ehkä voisin lähteä liikkeelle pienin askelin. Vaikkapa siitä, että aloitan päiväni uudella tavalla. Ensin tutut asiat, kahvikuppi, kynttilä ja Raamattu, ja tietoisuus siitä, että Jeesus istuu siinä minua vastapäätä. Mutta kun hetki Raamatun äärellä on ohi ja kun sammutan kynttilän, Jeesus ei ojennakaan minulle päivän työlistaa, taputa rohkaisevasti olkapäälle ja lähetä minua matkaan sanoen: ”Tsemppiä päivään, koetahan pärjätä! Ollaan yhteydessä päivän mittaan. Soittele tai laita vaikka whatsappiin, jos tulee jotakin.” Ei, vaan hän nousee aamupalapöydästä ja sanoo: ”Oletko valmis? Lähdetäänpäs sitten. Tästä tulee hyvä päivä!”
