Sana vähäiselle

Mielessäni on Raamatun sana, joka ei tunnu mitenkään erityisen ajankohtaiselta joulun aikana, onhan se osa tuomiosunnuntain evankeliumia: ”Mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).

Jeesuksen puhe vähäisestä veljestä johdatti minut ajattelemaan jouluyön taivaallisia viestintuojia: Millaiseen tehtävään Jumala lähetti enkelinsä ensimmäisenä jouluna? Heitä ei lähetetty Jerusalemin suureen kaupunkiin ilosanomaa kertomaan, vaan paimenten luo, joita ei yhteiskunnallisessa eikä hengellisessä mielessä arvostettu.

Työnsä vuoksi paimenet eivät kyenneet noudattamaan kaikkia lain edellyttämiä 613 käskyä ja kieltoa, eivätkä he yön pimeinä tunteina aina erottaneet, mikä kuuluu heille ja mikä jollekin toiselle. Niinpä paimenia ei kelpuutettu esimerkiksi todistamaan oikeudessa.

On puhuttelevaa, että Jumala lähetti enkelinsä kertomaan Jeesuksen syntymästä ensimmäisenä näinkin halveksitun ihmisryhmän edustajien luo. Näin Jumala itsekin toteutti Jeesuksen sanaa ja teki hyviä tekoja niille, jotka ovat inhimillisesti vähäisiä. Hänhän tahtoi aivan ensimmäisenä kertoa juuri näille vähäisille veljille koko maailmaa koskevasta ilouutisesta. Viimeiset tulivat ensimmäisiksi.

Olisimmeko me olleet kovinkaan iloisia moisesta käskystä? Olisit saanut ehdottoman luotettavasta lähteestä tiedon suurenmoisesta, koko maailmaa järisyttävästä tapahtumasta, ja sinulle annettaisiin lupa kertoa se vain sellaiselle ihmiselle, joka tässä maailmassa kuuluu halveksituimpiin. Olisikohan hän nykyään vaikkapa roskalaatikosta leipää etsivä laitapuolenkulkija.

Kuitenkin Jumala toimi niin. Hänelle sekin, mikä tässä maailmassa on hyljeksittyä ja halveksittua on suuriarvoista.

Jumalalle sekin, mikä tässä maailmassa on hyljeksittyä ja halveksittua on suuriarvoista.

Mahtavinta tässä kaikessa onkin se, ettei hyvä Jumalamme halveksi sinua eikä minuakaan, vaan meillekin hän vakuuttaa: Sinulle on syntynyt Vapahtaja.

Minä ainakin kaipaan sanomaa Vapahtajasta, joka on sovittanut minun syntini. En kaipaa Vapahtajaa, joka tulee rinnalleni silloin, kun olen suoriutunut kaikesta hyvin. Kaipaan sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka tulee Puolustajakseni ja Vapahtajakseni nimenomaan silloin, kun en ole rukoillut, niin kuin minun tulee tai kun en ole jaksanut palvella lähimpiäni niin kuin minun tulee – vaan silloin kun olen tässä kaikessa epäonnistunut.

Sellaisia olivat paimenetkin. He olivat riisuttuja kaikesta mahdollisuudesta saavuttaa teoillaan Jumalan suosiota, kun ihmisetkin heitä halveksuivat. Ja juuri siksi he Vapahtajaa tarvitsivatkin, tietyssä mielessä enemmän kuin muut. Siksiköhän Jumala antoi heille tiedon ensimmäiseksi?

Sinulle on syntynyt Vapahtaja.

Ajattelen, että meidätkin on kutsuttu pitämään esillä tätä valtavaa sanomaa ihmisten Vapahtajasta. Armahdettuina saamme olla arkisen työn ja touhun keskellä taivaallisen viestin välittäjänä niissä ihmissuhteissa, jotka meille on uskottu. Niitä mahdollisuuksia ei kannata halveksua. Sillä sisimmässään jokainen ihminen, asuipa hän naapurissa tai suurten merten takana, kaipaa ja tarvitsee kuulla sanoman ehdottomasta anteeksiannosta Jeesuksen nimessä ja veressä. Se uutinen on mitä syvimmässä mielessä iloinen.

Meidän ei siis tarvitsekaan yrittää pelastaa itseämme, vaan saamme suostua Vapahtajamme pelastamiksi. Siksi joulun sanomassa riittää ihastelemista koko vuodeksi.

Iloitkaamme siis enkelten maailman mullistaneesta ja mullistavasta viestistä: Sinulle ja minulle on syntynyt Vapahtaja.