Kirjoittanut
Vuokko Vänskä on pitkän linjan journalisti, jolla on myös kahdenkymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanista.Uutisten kommentointi ja keskustelu netissä on lisännyt demokraattista sananvapautta, mutta sillä on myös varjopuolensa, sillä sähköisten uutissivustojen keskustelupalstoilla kirjoittelu on paikoin riistäytynyt hallinnasta. Hyvät tavat ja sivistys ovat unohtuneet. Näin on varsinkin nimettömien mielipiteiden laita. Nimimerkin takaa heitetään lokaa toisten silmille ja mennään henkilökohtaisuuksiin.
Onko vihan vapaus hyvä asia? Näin kysyttiin 14.10. journalistien päivässä Helsingissä. Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja ja pitkän linjan journalisti Risto Uimonen sanoi villiä nettikeskustelua ”verbaaliseksi oksennukseksi”. Kun toimitusten resurssit eivät millään riitä valvomaan nettikeskustelua, Uimosen mielestä niiden pitäisi sulkea kommenttipalstat yön pikkutunneiksi. Törkeän kielenkäytön kitkemiseksi hän suositteli kunnioittavan keskustelutavan opettamista kodeissa, kouluissa ja yliopistoissa. Hän puolustaa sananvapautta, muttei törkypuheita.
Vihapuhe on termi, jota on viljelty mediassa runsaasti. Siitä on tullut myös leimakirves, kun on haluttu osoittaa toisen osapuolen olevan väärässä ja vaientaa hänen mielipiteensä ottamatta selvää tai yrittämättä ymmärtää, mistä oikeasti on kyse.
Termistä vihapuhe olisi luovuttava kokonaan, totesi juristi ja kirjailijoiden sananvapausjärjestö PEN:n puheenjohtaja Jarkko Tontti. Sitä ei tarvita, koska Suomen laissa on jo määritelty rangaistukset kunnianloukkauksesta, herjauksesta tai kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Hän oli muiden panelistien kanssa samaa mieltä siitä, että nimetöntä keskustelua ei pitäisi sallia, vaan jokaisen pitäisi kirjoittaa omalla nimellään ja vastata sanomisistaan. Tontti esitti myös, että kaikki mediat siirtyisivät tarkistamaan ennakolta, mitä ihmiset kirjoittavat niiden sähköisille sivuille. Nythän paperilehden yleisönosastokirjoitusten seula on tarkka, mutta nettikeskustelusta siistitään asiattomat mielipiteet vasta jälkeenpäin.
Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen arvosteli nykyajan tunteisiin vaikuttavaa ilmapiiriä. Sen mukaan monissa TV-ohjelmissa provosoidaan tunnetta esiin, ja uutisoidaan isosti, kun joku vuodattaa kyyneleitä. Lehtonen kiinnitti huomiota myös suhteettomaan minä – keskeisyyteen. Hän arvosteli taannoisen seurakuntavaalin tunnusta ”Sinä olet tärkeä”. ”Tärkeä ei ollut Jumala tai Jeesus, vaan minä”, hän kritisoi. Hän arvioi, että matka sellaiseen dialogiin, jolloin ihmiset todella keskustelisivat toisiaan kuunnellen, on pitkä.
Risto Uimonen vertasi törkypuheita irti päässeeseen ”pullon henkeen”. Jeesus taas sanoi, että juuri ihmisen sisältä, sydämestä lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Siksi kaikessa keskustelussa meistä jokainen tarvitsee kahdeksannen käskyn asettamia rajoja.
