Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Suomi kuuluu maailman huippumaihin lehdistön ilmaisuvapaudessa. Äskettäin Toimittajat ilman rajoja -järjestön (ransk. Reporters sans frontières, engl. Reporters Without Borders) julkaisema lista maailman maista lehdistönvapauden mukaan nosti Suomen kolmen parhaimman joukkoon, Norjan ja Hollannin ohella. Vaikka listan nimi on lehdistönvapaus, järjestö tutkii kunkin maan median itsenäisyyttä, moniarvoisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Suomalaisina emme välttämättä tajua tätä vapautta, mutta ei tarvitse kuin ylittää Atlantti, niin siellä uutislähetyksiä katsoessa alkaa ihmettelemään esimerkiksi, millaista kieltä uutistoimittajat käyttävät ja mitä mielipiteitä tuovat esille. Näin minulle kävi äskettäisellä USA:n reissulla. Avasin uutiskanavan päivittääkseni itseäni Ukrainan tapahtumista. Mutta eikö mitä, siellä vain moitittiin nykyistä predenttiä. Oli vain yhdenlaista mielipidettä, sellainen järkevä monipuolinen ajankohtaisasioista keskustelu, kuten Ajankohtaisessa kakkosessa, oli täysin poissa.
Toimittajat ilman rajoja -järjestö laskikin USAn sijoitusta 13:lla. Kaakkois-Aasian maiden sijoituksissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lieneekö syynä se, että viime vuonna siellä päin maailmaa ei tapahtunut mitään merkittävää aseellista konfliktia. On nimittäin huomattu, että aseelliset yhteenotot ovat yhteydessä tiedonkulun vapauteen. Esimerkiksi tänä vuonna Ukrainassa uutisia muovaillaan sen mukaan, kuka mediakanavat omistaa ja keneen niiden uutisilla halutaan vaikuttaa.
Luterilaista kansankirkkoamme parjataan monesta asiasta. Harvoin olen viime aikoina kuullut tavallisilta tallaajilta positiivista sanottavaa kirkosta, jonka sateenvarjon alle vielä kuuluu noin kolme neljäsosaa suomalaisista. Voihan olla, että juuri tällä hetkellä kansankirkkomme on kriisissä, mutta mielestäni on hyödyllistä katsoa kauas historiaan ja tehdä johtopäätöksiä yhteiskuntamme arvomaailmasta. Kuten sananvapaudesta.
Suomen vierailuillaan Mongolian perheradioaseman johtaja Batjargal Tuvshintsengel muistuttaa aina meitä suomalaisia kristittyjä siitä, kuinka kristinusko tuli Suomeen jo 800 vuotta sitten, mutta Mongoliaan se on todella tullut vasta kaksikymmentä vuotta sitten (nestorialaisuuden aika jos jätetään väliin). Kristinusko on juurruttanut suomalaisuuteen hyviä arvoja. Niistä on tullut niin luonteva osa selkärankaamme, ettemme edes ajattele olevamme esimerkiksi rehellisiä, luotettavia ja ahkeria. Seurakuntavierailuja kanssani tekeviltä aasialaisilta kuulen myönteisiä huomioita siitä, mitä hyvää hedelmää kristinusko on saanut aikaan. Eiköhän meidän suomalaisten olisi itsekin ne myönteiset asiat huomattava.
