Sananvapaus ja kahdeksas käsky

Vähemmälle huomiolle on jäänyt kysymys, mihin tarvitaan sellaista sananvapauden käyttöä, joka ei kunnioita ketään eikä mitään vaan pilkkaa kaikkia ja kaikkea.

Sananvapaus on tärkeä ihmisoikeus ja huumori on yksi Jumalan parhaista lahjoista. Mutta jos tupakan mainostaminen kielletään, koska tupakka vahingoittaa ruumista, miksi pitäisi sallia mieltä vahingoittava pilkka? Jos kiusaaminen yritetään kitkeä pois koulusta, miksi sitä pitäisi sananvapauden nimissä suosia lehdistössä? Jos vihapuheet pyritään kieltämään lailla, miksi vihakuvien julkaisemista lehdessä pitää puolustaa?

Kalasnikovin käyttäminen mielipiteensä ilmaisemiseen on tietysti täysin tuomittavaa. Ja on rohjettava tehdä kaikki ne vaikeat kysymykset, joita on väistelty islamin suhteen. Ja vaikka uskontoa ei voi syyttää joidenkin yksilöiden hirvittävistä teoista, on syytä pohtia sitä, miksi juuri ääri-islamistit käyttävät nyt silmitöntä väkivaltaa eri puolilla maailmaa.

Mutta myös meillä Euroopassa on omat kysymyksemme. Tulee tietysti varoa, ettei syyllistä uhria, jonka kimppuun on kauhealla tavalla käyty. Mutta on kysyttävä, mikä meissä on vialla, jos emme erota huumoria pilkasta emmekä journalismia häpäisystä.

Raamatun kahdeksas käsky muistuttaa kadonneesta maailmasta. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Lutherin katekismuksessa tuota käskyä selitetään näin: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

Jumalan käsky siis kieltää pahan puhumisen ja maineen tahraamisen. Se vaatii puolustamaan toisia ja puhumaan hyvää. Taitaa koskea myös kirjoittamista ja piirtämistä.

Kirkkomme uusi katekismus jatkaa: Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.

Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä. Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti.

Tällä ohjelmalla muuttuisi meidän maailmassamme moni muukin asia kuin pilapiirroslehti.