Kirjoittanut
Maalaistytön muisteluksiaMinne sankarit ovat kadonneet tästä maailmasta? Jokaisella aikakaudella on omat sankarinsa. Tuntemattoman sotilaan Koskela oli minun sukupolveni sankari, mutta kysypä perheesi nuorisolta, millaista miestä tai naista he ihailevat. Onko heillä ylipäätään näköpiirissään sellaisia sankareita, joihin he voivat katsoa ylöspäin?
Jos koettaisin tässä muotoilla sankarin määritelmän, niin ehkäpä se kuuluisi suunnilleen näin: Sankari on mies tai nainen, jolla on elämää suurempi päämäärä, ja joka suostuu taistelemaan, kärsimään ja kuolemaan päämääränsä tähden. Tässä blogissa puhun tällä kertaa vain miespuolisista sankareista.
Sankaruuden päämäärän on oltava epäitsekäs; esimerkiksi rahan haaliminen ei tee kenestäkään sankaria. Päämäärän on kestettävä myös historian testi: pidetäänkö sitä arvokkaana vielä sadan vuoden kuluttuakin. Siksi kommunismin ja natsismin tähden taistelleita miehiä ei kutsuta enää sankareiksi.
Nainen on etsinyt itselleen sankaria maailman sivu, ja etsintä jatkuu edelleenkin, joskin meidän päivinämme usein veren maku suussa. Mistä johtuneekaan, että niin moni aikamme nainen muuttuu jossain elämänsä vaiheessa lähestulkoon miesvihaajaksi? Epäilen, että syy on tämä: nainen kaipaa sankaria, mutta löytää rinnalleen vain pinnarin toisensa perään. Petyttyään tarpeeksi monta kertaa hän luopuu toivosta ja nauraa valkoisella hevosella ratsastavalle Prinssi Uljaalle kakkaiset naurut.
Mutta jos sankarit ovat kateissa, olemme me naiset osasyyllisiä siihen asiaintilaan. Mikään ei nimittäin inspiroi miestä sankaritekoihin yhtä paljon kuin naisen ihailevat silmät. Ainainen kilpailuasenne ja naisnäkökulman korostaminen eivät ole omiaan edistämään miehisiä sankaritekoja.
Tullakseen sankariksi miehen pitää oppia ensinnäkin luopumaan vanhemmistaan, sillä äitinsä helmoissa riippuvasta ja isältään rahaa kerjäävästä poikasesta ei ole sankariksi. Toisekseen hänen on luovuttava passiivisuudestaan ja otettava kannettavakseen vastuu naisestaan ja lapsistaan. Jos mies ei taistele passiivisuuttaan vastaan, hänestä tulee joko pinnari tai tohvelisankari, joita kumpaakaan nainen ei voi kunnioittaa.
Ja kolmanneksi miehen on luovuttava himojensa välittömästä tyydyttämisestä. Joka voittaa taistelun seksuaalielämän alueella, hän voittaa sen monella muullakin elämänsä alueella. Joka luopuu taistelusta ja antaa himoilleen periksi, se pysyy poikasena koko ikänsä. Naissankari on oikean sankarin irvikuva, eikä pornon kuluttaja ei ole naisen valloittaja. Itsehillinnän koulussa koeteltu mies kestää paremmin myös avioliittonsa tuomat pettymykset lähtemättä niitä pakoon.
Perheen pään tehtävä onkin miehelle varsinainen sankaruuden koetinkenttä. Jokainen lapsi tarvitsee sankaria ja toivoo, että hänen isänsä olisi sellainen. Poika kaipaa esikuvaa, jota ihailla ja seurata, ja tyttö ritaria, joka häntä suojelisi. Raamatun mukaan mies on myös perheensä pappi, joka sanoo: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos.24:15). Isän velvollisuus on pitää huolta siitä, että hänen lapsensa oppivat huutamaan avuksi Herran nimeä yksin ja yhdessä Jumalan kansan kanssa.
Jotkut miehet Jumala kutsuu seurakuntansa paimeniksi. Kristuksen kirkko tarvitsee tänä lopun aikana rohkeita paimenia, jotka uskaltavat taistella sutta vastaan ja ovat valmiita vaikkapa kuolemaan Jeesuksen ja hänen sanansa tähden. Sellainen paimen ei ole sankari, joka luopuu Jumalan sanasta painostuksen tai urakehityksen vuoksi.
Mutta miehestä voi tulla sankari myös yhteiskunnan ja kulttuurin saralla, kun hän ”viljelee ja varjelee” maata Jumalalta saamansa kutsumuksen mukaisesti. Maailma tarvitsee miehiä, jotka taistelevat omassa ammatissaan totuuden ja vanhurskauden puolesta, vääryyttä ja riistoa vastaan. Optioiden käärijä ja lehmänkauppojen tekijä voi ehkä olla rikas ja menestyvä mies, mutta sankari hän ei ole.
Raamatusta löytyy monta sankaria, mutta yleensä heillä kaikilla oli myös suuret vikansa. Yksi sankarin ominaisuus onkin se, että hän myöntää omat vikansa eikä puolustele niitä.
Vain Jeesus oli täydellinen sankari, josta kukaan ei koskaan voi löytää mitään vikaa. Ja Jumalan kiitos: hän ottaa vastaan niitäkin – ja juuri niitä – jotka olivat osoittautuneet elämässään kaikkea muuta kuin sankareiksi.
