Kirjoittanut
Elokuussa 2009 siunasin poikani ja miniäni avioliittoon meren rannalla Porin Yyterissä. Häistä teki erikoisen paikalla ollut TV2:n kuvausryhmä, joka hääri rantahietikolla kameroineen. Satuhäät näytettiin televisiossa suurelle yleisölle tammikuussa 2010.
Asumme vaimoni kanssa toisella puolella Suomea Kuopion kupeessa, joten saavuimme paikalle vasta hääjuhlan aattona. Emme olleet siis paljonkaan mukana TV-kuvissa, koska ohjelma keskittyi enemmän häitä edeltäviin tapahtumiin ja kommelluksiin.
Varsinainen hääjuhla onnistui mielestäni hyvin. Toisiaan syvästi rakastavat nuoret saivat toisensa. Tosin jostain syystä hääjuhlan ohjelmasta oli leikattu pois mielestäni kaikkein parhain ja koskettavin osa. Muutenkin lähes kaikki hengellinen oli karsittu kylmästi pois.
Saimme ohjelmasta katsojapalautetta, joka sai minut hyvin mietteliääksi. Voisin jakaa palautteen neljään eri ryhmään:
Ensimmäinen ryhmä: sydämen sivistyksen omaavat ihmiset, jotka ”näkivät” ohjelman ymmärtäväisin silmin ja osasivat arvioida sen oikein vallitsevat olosuhteet huomioiden. Eräs mies sanoi: ”Itse paikalla olleena tiedän, että varsinaisen hääjuhlan ohjelmasta olisi saanut aivan toisenlaisen. Kuvissa ei ollut lainkaan hyviä musiikkiesityksiä, ei sulhasen sisaren tai parhaan ystävän puhuttelevia puheenvuoroja eikä edes anopin tai appikukon evästystä nuorten elämään. Hengellisyys ei todennäköisesti kuulu alkuperäiseen Satuhäät -ohjelman ideaan, jossa näytetään mieluummin sensaatiohakuista kohellusta ja ongelmia.”
Toinen ryhmä: arvoitukselliset vihjailijat, jotka hiukan huumorilla höystäen, ja naurahdellen heittivät ilmaan ajatuksiaan niitä kuitenkaan sen enempää perustelematta. Se jätti jälkeensä hontelon tunteen. Sanomatta jätetyt sanat puhuivat omaa kieltään.
Kolmas ryhmä: uskonnolliset kriitikot, jotka olivat sitä mieltä, että uskovaisten häissä pitää noudattaa tiukasti tiettyä (kirjoittamatonta) protokollaa. Arvostelevat sanat tuntuivat miekanpistoilta, jotka viilsivät syvältä.
Neljäs ryhmä: vaikenijat. Toiset heistä vaikenivat viisaasti ja toiset vähemmän viisaasti. Kummankin ryhmän edustajat sanoivat kuitenkin sanottavansa eleillä, ilmeillä ja katseilla.
Viides ryhmä: hämmästyttäjät. Hyvin monet pitivät ohjelmasta! Muutamat ei-uskovat ystävämme kertoivat tulleensa ohjelmasta hyvin vaikutetuiksi. Muutamat ihmiset jopa pysäyttivät kadulla sanoen: ”Hei, sinä siunasit TV:ssä poikasi avioliittoon!” Ja sitten vielä kehuivat! Eräs tuttu uskova nainen kertoi, että hänelle oli syntynyt työpaikalla ohjelman kautta hedelmällinen keskustelu. Se oli ensimmäinen kerta kun hän sai todistaa työtovereilleen uskosta Jeesukseen. Sain kirjeen eräältä naiselta Helsingistä, joka ohjelman nähtyään lähestyi meitä varovasti kysellen samalla hengellisistä asioista. Eräs puhelu tuli Oulun seudulta, jossa eräs ihminen kertoi tulleensa ohjelmasta niin siunatuksi, että pyysi minua lähettämään nuorenparin hääkuvan muistoksi. Lupasin lähettää.
Loppuyhteenveto. Ihmiset näkevät, kuulevat ja kokevat asioita hyvin eri tavalla. Toiset tuomitsevat ja toiset tulevat siunatuksi yhdestä ja samasta ohjelmasta. Suosittelen silti TV2:n Satuhäät -ohjelman tekijöille uutta nimeä, Kommellushäät!
Oikeat häät ovat todellisuutta, ei satua, häissä tahdotaan oikeasti rakastaa. Tärkeintä minulle isänä on se, että nämä nuoret todella rakastavat toisiaan ja Jeesusta.
