Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Sanooko savi muovaajalleen: `Mitä sinä pystyt tekemään?´”(Jes. 45: 9)
Ajatus on hullunkurinen. Muodoton saviklöntti alkaa jutella työpajaansa käyneelle savenvalajalle. ”Mitähän sinä kuvittelet minusta tekeväsi? Johan eilen olin käsissäsi ja päivän päätteeksi minut rikottiin. Etkö suostu jo huomaamaan, miten kelvotonta ainesta olen? Saat työstää minua vaikka maailman tappiin saakka, mutta mitään et minusta saa aikaan.”
Savenvalaja katsoo työpöydällä lojuvaa, puhuvaa savemöykkyään ja hymyilee. ”Uskoisit minuun hieman enemmän. Olenhan tehnyt tätä työtäni jo kymmeniä vuosia. Et arvaakaan miten hyvä suunnitelma minulla on ollut sinua kohtaan jo siitä päivästä saakka, kun sinut maasta kaivoin. Näin sinut hienona astiana takkani päällä. Olen tiennyt, että sinua pitää käsitellä yhä uudestaan, jotta lopputulos olisi halutunlainen. Eiköhän taas aloiteta päivän työ?”
Vaikka ajatus on hassu, kuvaa se jotenkin satuttavan kipeästi omaa suhtautumistani Vapahtajaani. Kuinka monta kertaa olenkaan arvostellut Häntä ja ajatellut, ettei Hänestä ole minua muovaamaan? Kuinka monesti olen katsonut omaa kelvottomuuttani ja päätellyt, ettei Herrani pysty minusta enää mitään tekemään? Enkö samalla ole aliarvioinut Mestarini kyvykkyyttä?
Tänäänkin Jeesus nostaa meidät työstöpöydälleen, hymyilee ja antaa käsiensä taivuttaa meitä. Hänen käsissään elämämme saa joka päivä uutta muotoa. Kuinka Hän osaakaan laittaa sormensa aina oikeisiin kohtiin, painaa ja nostaa oikeisiin aikoihin? Entä jos alkaisin katsoa itseni sijasta Hänen rakastaviin silmiinsä samalla kun minua muovataan? Voisiko sammunut toivoni herätä nähdessäni Hänen lempeät ja kärsivälliset käsivartensa? Onhan Hänellä tuhansien vuosien kokemus.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
