Kirjoittanut
Millä tavalla rakastunut morsian odottaa sulhasta? Ei morsian koko ajan mieti ahdistuneena, milloin hänen rakkaansa tulee. Ei morsian maalaile tuosta päivästä hirvittäviä kauhuelokuvamaisia tunnelmia. On itse asiassa huvittavaa ajatella morsianta, joka tirkistelee ovenraosta hermostuneena tielle. Kun sitten kuuluu huuto: ”sulhanen tulee”, valahtaa morsian kalpeaksi. Näin on korkeintaan julmissa pakkoavioliitoissa, mutta ei silloin, kun sulhanen ja morsian rakastavat toisiaan. Oikea morsian ryhtyy laittautumaan iloisessa jännityksessä. Jokainen iloisesti naimisiin mennyt tietää, mistä on kysymys. Itsekin muistan odottaneeni ilolla ja jännityksellä omia häitäni. Kun sitten näin ihanan kauniin vaimoni hääpuvussa, olivat jalat mennä alta ilosta ja onnesta.
Raamattu kuvaa johdonmukaisesti Herraansa odottavaa seurakuntaa Kristuksen morsiameksi. Ilmestyskirjassa odottavan seurakunnan iloista odotusta täynnä olevaa tunnelmaa kuvataan: ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” (Ilm 22:17)
Tässä raamatunkohdassa on eräs olennainen asia – Pyhä Henki. Hänen tehtävänsä on kirkastaa Kristusta. Kun Kristuksen evankeliumia julistetaan puhtaasti ja sakramentit oikein toimitetaan, Pyhä Henki toimii seurakunnassa. Silloin kristityt ymmärtävät ja tietävät, millaista Herraa odottavat. Niiden, joille puhdas evankeliumi on kirkastunut, on sulhasen tuleminen kaikkein odotetuin asia. Jos taas kristitty pelkää lopunaikoja, ei hän tunne Kristusta ja hänen sovitustyötään.
Monet kristityt ovat onnistuneet maalaamaan Herran odotuksesta ja lopunajoista hyvin sekavan, pelottavan ja siksi vastenmielisen kuvan. Raamatun mukaan asia on sen sijaan harvinaisen selvä ja yksinkertainen ja kristityille lohdullinen. Sulhanen tulee yllättäen ja arvaamatta hetkenä, jota ei kukaan voi tietää, mutta Kristuksen tuntevia päivä ei pelota. Koska ”Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room 14:8)
Lohtumme on siinä, että me tulemme viimeisen pasuunan soidessa tuomiolle Kristuksen ansioiden varassa elämän ylösnousemuksen ruumiissa (Joh. 5:29). Kuolleet kristityt herätetään Kristuksen kuvan kaltaisena ja me elossa olevat muutumme myöskin ennen tuomiolle tuloa katoamattomiksi taivaan olennoiksi: ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, Yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” (1. Kor. 15:52-53)
Kristityille ei mitään viimeistä tuomiota ole, koska Vapahtajamme oli itse tuomiolla sijastamme. Kun ihmiskunta jaetaan vuohiin ja lampaisiin, silloin me lampaat saamme kuulla että olemme vanhurskaita. Meillä on Kristuksen vanhurskaus, joka kasteessa puettiin päällemme (Gal. 3:27). Me saamme kuulla että kaikki Kristuksen ansiot ovat omanamme. Seisomme Herramme edessä niin kuin hän itse seisoisi siinä. Tämän vuoksi Raamattu todistaa meille kastetuille uskoville: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room 8:1)
Yhdy siis sinäkin rakas kristitty seurakunnan ja Pyhän Hengen kanssa iloiseen ja odottavaan pyyntöön: ”’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.”
