Se parempi ”bucket list”

Pandemian keskellä miljardöörin kerrottiin eristäneen itsensä luksusjahdilleen. Kekseliäisyydestä huolimatta ratkaisu ei saanut suuren yleisön edessä suopeata vastaanottoa. Ylellisten karanteenikuvien jakaminen oli ihmisille liikaa, vaikka sinänsä mies ei mitään väärää ollut tehnytkään. Tuntui kohtuuttomalta, että yksi hehkutti omaa etuoikeutettua asemaansa koronan niittäessä kuolemaa. Virhearvion seurauksena miehen oli poistettava koko sometilinsä. Ilo puolittui ja suru kaksinkertaistui. Eihän sen niin pitänyt mennä.

Oman erinomaisuuden tai onnellisuuden alleviivaamista on juuri nyt normaaliakin kiusallisempi katsoa. Elämyshakuiseksi muotoutunut elämäntapamme näyttäytyy sekin vähän kummallisessa valossa. Hyvinä aikoina täytetyt trendikkäät bucket list -unelmaämpärit kumisevat tyhjyyttään. Kokemuskeskeinen itsensä toteuttaminen ja turvallisen jännityksen hakeminen ei enää olekaan kaikki kaikessa. On muita asioita, joita toivoisi vielä voivansa tehdä ennen kuolemaa.

Korona on tuonut meitä, ainakin hetkellisesti, vähän lähemmäksi työalueittemme ihmisten arkitodellisuutta. Tämä on meille mahdollisuus kuoriutua kaikkivoipaisuutemme kohtalokkaasta harhasta: tulevaisuus on oikeasti vaikeasti ennustettavissa ja ihminen on lopulta hyvin avuton. Mihin nyt sitten kannattaisi investoida, kun maailma ja ihmisyys näyttäytyvät meillekin niin paljon hauraammilta kuin vielä muutamia viikkoja sitten? Mitkä unelmat ovat tavoittelemisen arvoisia? Entä mikä on sellainen onni, jota voi varauksetta jakaa ilman, että se aiheuttaa mielipahaa huonommassa asemassa oleville?

Arabialaisen sananlaskun mukaan suurin rikos autiomaassa on se, kun tietää missä on vettä, mutta ei kerro siitä muille. Meille on useamman sukupolven ajan välitetty tietoa siitä, missä virta on, ja olemme päässeet itsekin sen äärellä janomme sammuttamaan. Miljardöörin tavoin meillä on kuitenkin kiusaus keskittyä itseemme, elää eristyksissä ja hehkuttaa omaa autuasta asemaamme. Tai ehkä juuri nyt meitä harmittaa se, että näemme ehtoollismaljan, mutta emme väliaikaisesti pääse etäyhteyksien päästä siitä juomaan. Paljon onnettomampi on niiden asema, jotka eivät tiedä, että Kristuksen veri on kuolemattomuuden lähde. Tuntuu kohtuuttomalta, että kaikille ei ole siitä vielä kerrottu.

Tästä syystä lähetämme edelleen lähetystyöntekijöitä.  Tehtävä on haastava, mutta äärimmäisen mielekäs. Heidän toimenkuvassaan lukee tehtävien kohdalla ”Koulutuksen, kokemuksen, vahvuuksien ja lahjojen käyttö sekä niissä kasvaminen siten, että työn ja elämän kautta etsii armosta käsin, miten voi olla todistuksena Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa kontekstiin soveltuvalla tavalla.” Kaikkea tätä olemme kuluneiden kuukausien aikana yhdessä lähettikandidaattien kanssa opiskelleet. Myöhemmin tänä vuonna saamme näitä eri alojen ammattilaisia lähettää poistamaan evankeliumin osattomuuden eriarvoisuutta maailmasta. Näin ilomme moninkertaistuu, maan päällä ja taivaassa.

Miltä se sitten näyttää arjessa, kun kurssi on ohi ja teoria kohtaa käytännön? Nykyapostolien teot eri puolilta maailmaa viime viikoilta vilisevät inspiroivia esimerkkejä siitä, miten hyödyntää osaamista ja toteuttaa kutsumusta muuttuvissa toimintaympäristöissä: Yksi on ottanut projektikseen hengityskoneen rakentamisen kehitysmaaolosuhteissa, kun palvelupaikka valmistautuu alueelliseksi koronasairaalaksi. Toinen tekee Suomeen palattuaan evankelioivia kävelyretkiä ystävänsä kanssa ja rukoilee kohtaamiensa ihmisten puolesta. Kolmas tuottaa pakolaisten tarpeisiin videoita, joissa on hengellinen opetus eri kielillä. Vaikka keskuudessamme on vain yksi, jolle on myönnetty Florence Nightingale-mitali, ”rohkea ja antaumuksellinen elämä” kuvaa hyvin koko lähettikuntamme toimintaa.

Meillä on yhteinen, tavoittelemisen arvoinen unelma. Ei tyydytä vähempään kuin osallisuuteen sen toteutumisessa! ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa.” (Ilm. 7:9)