Matkustin junalla vuorokauden Xînîngistä Lhasaan. Matkan varrella maisemat junan ikkunasta olivat suunnattoman henkeä salpaavat. Aroja silmin kantamattomiin, joiden takana valkohuippuiset vuoret sinistä taivasta vasten auringon valaisemana. Matkan varrella saattoi nähdä jakkeja, hevosia, kauriita… ja vaeltavia paimentolaisia siellä täällä telttoineen. He istuskelivat nuotioiden ympäröimänä illan tummetessa.
Jossain matkan varrella paikallisilla oli pyykkipäivä, joten he kantoivat selässään värikkäitä vaateita ja pesivät niitä vuoristosta tulevassa kylmässä vedessä paljain käsin. He käyttivät apunaan kiviä, joiden päällä he hankasivat vaatteensa puhtaaksi. Joisain toisaalla ihmiset kynsivät jakkien avulla uutta peltoa ja kantoivat selässään raskaita kuormia riippumatta iästä tai kunnosta. Jotkut työskentelivät rakentaen junanratoja, voimakaapeleita tai asutuksia. Työhön osallistui niin naiset kuin miehetkin. Tuon junan ikkunasta aukeni aivan uusi tapa nähdä maailmaa ja elää siinä. Tehdä siitä tarkoituksenmukaista.
Olen saapunut Lhasan kaupunkiin, Tiibettiin. Tämä paikka on budhalaisuuden keskuspaikkoja koko maailmassa. Dalai Lama, budhalaisten hengellinen johtaja ei ole tervetullut Tiibettiin, koska Kiinan hallitus ei sitä salli, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö budhalaisuus silti olisi hyvissää voimissaan. Tämä paikka on siis poliittisesti ja uskonnollisesti monella tapaa kiistanalainen keskus.
Munkeilla ja tavallisilla tiibetin kansalaisilla ei ole samanlaisia oikeuksia kuin muilla kiinalaisilla. Heidän elämäänsä ja ääntänsä rajoitetaan ja hiljennetään monin eri tavoin. Siksipä tänne vaaditaan turisteiltakin lupa ja tiukka koodisto mitä saa tehdä ja mitä ei. Vielä kaksi vuotta sitten tänne Tiibettiin oli paljon helpompi päästä, mutta olumpialaisten aikana 2008 moni asia muuttui. Kiinalainen hallitus otti vielä tiukemman otteen ja kurin suhteessa Tiibettiin.
Olen kiertänyt temppeleitä, kuunnellut ja katsellut ihmisiä, tutustunut budhalaisuuteen ja ihmetellyt ihmisten hyväkuntoisuutta, ketteryyttä ja lojaalisuutta uskontoaan kohtaan. Väkisinkin miettii kuinka paljon uskonnon varjolla ihmisiä hallitaan. Ei ole väliä mistä uskonnosta puhutaan, koska ihmisten heikkouksia, hätää, toivottomuutta, inhimillisyyttä ja tietämättömyyttä käytetään monin tavoin hyväksi niin poliittisesti kuin hyväntekeväisyydenkin sekä ”oikeuden” nimissä. Vatikaanilla on huikea valta ihmisten elämään samoin kuin budhalaisuudessa virkavalta ”ryöstää” ihmisiltä oikeuksia monin tavoin. Samaa voi nähdä kaikissa maailman uskonnoissa, eikä kristinusko pääse yhtään puhtaimmilla papereilla tästä seulasta.
Kun Australiassa tapasin saksalaisen Klaus Mentselin ja juttelin hänen kanssaan maailmasta, voin olla hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että Taivaan Isä varmasti on olemassa ja Hänen hyvä tarkoituksensa ihmisiä kohtaan, mutta ihmiset pilaavat monesti toiminnallaan tämän perimmäisen ja hyvän ajatuksen.
Toki budhalaisuudessa on hyviäkin asioita kuten monissa muissakin uskonnoissa, mutta se ei kuitenkaan riitä vaihtamaan uskontoani. Kristinuskon perus -ja ydinajatuksia on armo, rakkaus ja anteeksianto sellaisenaan Jeesuksessa Kristuksessa voi antaa toivoa huomiseen.
Kristinusko puhtaimmillaan ei vaadi suorittamista tai mantrojen lukemista. Ainoastaan sydämenusko Jeesukseen omana henkilökohtaissena vapahtajanaan tekee vapaaksi.
Olkaamme siis vapaita.
Siunausta ja iloa täältä noin neljän kilometrin korkeudelta!