Seksipommi

Viime blogissani käsittelin väestöpommia, josta nyt jatkan toiseen pommiin eli Seksipommiin.

Seksivallankumouksen vaikutus on ollut järisyttävä. Ei tarvitse kuin lukea vähän 7 Päivää -lehteä, niin tiedät mistä puhun. Tuo vallankumous koitti 1960-luvulla, ja sitä voidaan varmasti pitää kaikkein merkittävimpien ja kauaskantoisimpien historiallisten ilmiöiden joukossa viime vuosisadalla. Ihminen haluttiin vapauttaa tiukoista ja perinteisistä seksuaalinormeista. Erityisesti nainen haluttiin vapauttaa seksin luonnollisesta seurauksesta: vauvasta.

Jos jokin innovaatio ja tuote liittyy seksuaalivallankumoukseen, niin se on tietysti e-pilleri. Tämä keinotekoisen ehkäisyn hittituote yleistyi räjähdysmäisesti 1960-luvulta alkaen. E-pilleri tuli USA:n markkinoille vuonna 1960. Parin vuoden kuluttua sitä käytti 1,2 miljoonaa ja vuonna 1964 6,5 miljoonaa naista. Nykyään USA:ssa yli 60 % naisista, jotka ovat hedelmällisessä iässä (15–44 v), käyttävät jonkinlaista keinotekoista ehkäisyä. (Jonathan V. Last, What to Expect when No One´s Expecting, 2014, 55.)

Suomessa e-pilleriä käyttää noin neljännes naisista, jotka ovat hedelmällisessä iässä (15–44 v). Tästä seurasi isoja muutoksia. Nyt seksi ja vauvan syntymä, samoin kuin seksi ja avioliitto erotettiin toisistaan. Seksi vapautettiin sen luonnollisesta seurauksesta. Tämä oli valtavan suuri muutos, jolla on valtavan suuria vaikutuksia.

Ihmepilleri ja fiksut naiset

Kun kovaan ääneen juhlittiin naisten tasa-arvoa ja vapauksia, niin kulissien takana itkettiin avioeroa, isän poismuuttoa ja aborttia. Seksuaalivallankumous toteutui 60 vuotta sitten. Tämän vuoksi sen vaikutuksia voidaan nyt arvioida. Lähdetään liikkeelle e-pillerin ”matriarkasta”, Margaret Sangerista. Hän unelmoi jo vuonna 1912 ”ihmepilleristä”, jonka avulla naiset eivät tulisi raskaiksi. Feministinen liike ja seksuaalivallankumouksen kannattajat ovat kruunanneet Sangerin ”pyhimyksekseen”.

Sangeria ei kannattane kuitenkaan riemurinnoin ylistää. Hyvin rasistisesti hän toivoi, että syntyvyyden säännöstely johtaisi ”rodulliseen puhtauteen”. Sanger toivoi myös, että köyhyyden musertamissa slummeissa, viidakoissa, ja tyhmien ihmisten joukoissa käytettäisiin runsaasti tätä ehkäisyä. Margaret Sangerin ydinajatus oli selvä: ”Enemmän lapsia kelvollisille ihmisille. Vähemmän lapsia kelvottomille – siinä on syntyvyyssäännöstelyn pääasia.” (Last, What to Expect, 54.)

Sangerin toiveet ”ihmepilleristä” eivät täysin toteutuneet. Nimittäin ”ihmepilleristä” on tullut valtavan suosittu nimenomaan valkoisten ja koulutettujen keskiluokkaisten naisten keskuudessa. Eli juuri se naisjoukko, jonka Sanger toivoi saavan paljon lapsia, on jäänyt lapsettomaksi. (Last, What to Expect, 56.) Jokin aika sitten Suomen kuvalehti julkaisi artikkelin, jonka otsikkokin tiivistää koko trendin: ”Fiksut naiset eivät halua lapsia – Laskeeko kansakunnan älykkyys, kuka hoitaa vanhukset?” Korkeasti koulutettuja lapsettomiksi jääviä naisia on jo niin paljon, että heistä voidaan puhua ilmiönä.

Poliitikot toivovat, kuten Sanger aikoinaan, että juuri koulutetut ja keskiluokkaiset naiset saisivat lapsia. Mutta entistä useammin juuri tämä joukko ei halua lapsia, tai he eivät ehdi saada lapsia, vaikka haluaisivatkin, kun täytyy opiskella ja edetä työelämässä. He arvostavat paljon omaa aikaa ja itsenäisyyttä, ja lisäksi luotettavan ja sopivan puolison löytäminen on nykyään todella vaikeaa monille naisille. (Venla Rossi, ”Fiksut naiset eivät halua lapsia – Laskeeko kansakunnan älykkyys, kuka hoitaa vanhukset?” Suomen Kuvalehti, 12,11,2016.)

Nopeasti e-pillerin laajan käyttöönoton jälkeen alkoi kova kehitys. Aborttilakeja höllennettiin ja aborttien määrä kasvoi merkittävästi. Esiaviollinen seksi yleistyi selvästi. USA:ssa vuosina 1960–1964 yli puolet naisista säilytti neitsyytensä aina hääyöhön asti. Vastaava neitsyysluku oli 15 vuotta myöhemmin enää 21 %. Tämä luku ei kuitenkaan ole minun mielestäni kovin merkittävä. Paljon tärkeämpi on huomata kasvava trendi, jossa seksin harrastaminen aloitettiin jo monta vuotta ennen avioliittoa. USA:ssa vuosina 1960–1964 vain 1,5 % avioliittoon solmineista oli harrastanut seksiä jo yli viisi vuotta ennen pysyvää aviollista sitoutumista. Vastaava luku vuosilta 1975–1979 on 20 %.

Tämä on valtavan suuri ja merkittävä muutos. Voidaan siis sanoa, että vielä 1950-luvulla USA:ssa ihmisten seksielämä alkoi vasta avioliiton myötä. Kun tulemme 1970-luvulle tämä ei enää pidä paikkansa. Nyt seksiä harrastettiin monta vuotta ennen avioliittoa. Ja nyt seksiä harrastettiin kumppaneiden kanssa, joiden kanssa ei ollut mitään aikeitakaan yhteisen perheen perustamisesta tai naimisiin menosta. Tämä oli suuri kulttuurimuutos. (Last, What to Expect, 2014, 57.)

Ennen oli tavallista mennä ensiksi naimisiin ja saada sitten lapsi. Nykyään useissa maissa järjestys on kääntynyt jo toisin päin. Ensiksi muutetaan yhteen, saadaan ehkä lapsi, ja mennään ehkä sitten naimisiin ns. ”järkisyistä”, kun on aika hankkia asuntolaina. Tämä on uusi normaali. Kristillisen perinteisen käsityksen mukaan avioliittoon ei tulisi mennä, tai ”ajautua” seksuaalisen himon vuoksi, vaan siksi, että kaksi ihmistä haluavat sitoutua toisiinsa koko elämänsä ajaksi, antaa itsensä toinen toisilleen ehdoitta, ja rakentaa yhteinen tulevaisuus. Tällaisen rakkauteen perustuvan liiton pohjalta yleensä seksikin luistaa sitten paremmin.

Tilanne on tosiaan muuttunut. Puolet Tanskan nuorista aikuisista muuttaa yhteen naimisiin menon sijasta. Vuonna 1990 Suomessa noin 40 % esikoisista syntyi avioliiton ulkopuolella. Vuonna 2016 tuo luku oli jo 58 %. Vuonna 2016 kaikista Suomessa syntyneistä lapsista 55 % syntyi avioliitossa oleville pareille. Ensimmäinen lapsi saadaan Pohjoismaissa jo yli 30-vuotiaana. (Mary Eberstadt, How the West Really Lost God. 108–111.)

Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta

Näin lauloi Juha V. Vainio. Yksi kummallisimpia seksuaalivallankumouksen seurauksia on se, että nykyään ihmiset harrastavat selvästi vähemmän seksiä, kuin ennen tuota ”vapaan rakkauden vallankumousta”. Esimerkiksi vuonna 1971 suomalaisilla naimisissa olevilla miehillä ja naisilla oli yhdyntöjä jopa kaksi kertaa useammin kuin vuonna 2015. Vielä 1971 avioparit rakastelivat keskimäärin pari kertaa viikossa. Vuonna 2015 vain kerran viikossa. Professori Osmo Kontula pitää tätä pudotusta hurjana ja keljuna.

Tämä ongelma ei kuitenkaan ole vain suomalainen ilmiö, vaan sama seksin puute levittäytyy laajasti länsimaiden ylle. Nykyään kokonainen seksiterapeuttien ja parisuhdekonsulttien armeija on kutsuttu koolla ratkaisemaan pariskuntien ongelmia siellä petipuolella. Amerikkalaisen psykologi Doctor Phillin sanoin aikamme ”seksittömät avioliitot ovat epidemia, jota emme voi kieltää.” (Eberstadt, Adam and Eve after the Pill, 45.)

Ilmiö on todella kummallinen. Nykyään seksiä ja pornoa tuputetaan nuorille ja aikuisille – kaikille ja paljon. Seksistä on tehty valtavan halpaa. Ei tarvitse sitoutua parisuhteeseen. Ei tarvitse mennä naimisiin. Ei tarvitse sitoutua perheeseen. Kaikesta tästä vapaudesta ja halpuudesta huolimatta, todellista seksiä on todella vähän. Mistä tämä johtuu? Monia syitä on listattu: SOME, TV, laiskuus, työkiireet, itsekeskeisyys, koirat…

Asiaa voi katsoa monesta vinkkelistä, mutta katson sitä nyt ”markkinanäkökulmasta”. Miten naisella ja miehellä menee ”naimamarkkinoilla”? Mitä miehet ja naiset hakevat parisuhteesta? Keskimäärin miehet kaipaavat enemmän seksiä, kun taas naiset kaipaavat enemmän perhettä, lapsia, vakaata parisuhdetta ja luotettavuutta. ”Naimamarkkinoilla” pyritään siihen, että molemmat saavat haluamansa. Toiveet täyttyvät yhdessä niin hyvin kuin mahdollista.

Vielä 100 vuotta sitten mies ja nainen eivät periaatteessa voineet olla pitkässä seksisuhteessa ilman, että jossain vaiheessa vauva ilmestyi kuvioihin. Nyt tilanne on ihan toinen. Nyt tämä onnistuu halvan ja helpon keinotekoisen ehkäisyn ansiosta. Ennen vanhaan nainen antoi, jos mies lupautui kantamaan vastuun. Kaupankäynnin termein: jos nainen suostui seksisuhteeseen, miehen piti suostua mahdollisen perheen elättämiseen ja yhteiseen elämään.

Nyt seksi ja lapsen syntymä on erotettu toisistaan. Eli mies saa seksiä – nainen ei välttämättä saa vakaata parisuhdetta, aviomiestä ja perhettä. Jos nainen alkaa vaatia ”hinnan korotusta”, niin mies saa seksiä halvemmallakin. Ilman sitoumuksia. Naisilla, äideillä, on nykyään todella vaikea pitää kiinni miehistään – lapsensa isästä. Avioeroja on Suomessa yli 10 000 joka vuosi.

S-vallankumouksen myötä voidaan sanoa, että seksiä kyllä saa, mutta vastuuta, perhettä, ja vakaata parisuhdetta ei välttämättä saa. Eli juuri ne asiat, joita naiset keskimäärin enemmän arvostavat, ovat nykyään vaikeasti saatavissa. Seksin saamisesta on taas tehty tosi helppoa. ”Naimamarkkinoilla” nykyään miehen toiveet on siis paremmin turvattu, kuin naisen.

Ekonomit Betsey Stevenson ja Justin Wolfers tekivät laajan tutkimuksen siitä (ks. tästä), kuinka naisten onnellisuus kehittyi USA:ssa ja Euroopassa vuosien 1970 ja 2005 välillä.  Tulos oli yllättävä. Vielä vuonna 1970 naiset tunsivat itsensä yleisesti onnellisemmiksi kuin miehet. Tämän jälkeen naisten onnellisuus on laskenut, kun taas miesten onnellisuus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla koko ajan. Nykyään naiset kokevat itsensä vähemmän onnelliseksi kuin vuonna 1970. Mistä tämä johtuu? Monia syitä varmasti löytyy, mutta ehkä yksi syy liittyy juuri siihen, miten naisten ja miesten toiveisiin vastataan nykyään. Seksiä saa. Saako vastuuta? Saako vakaata parisuhdetta?