Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Seksuaalinen ahdistelu, häirintä ja hyväksikäyttö ovat äärettömän vakavia ilmiöitä. Erityisesti lapsiin kohdistuvana. Niillä on pitkälle aikuisuuteen ulottuvia vaikutuksia mielenterveyteen ja suhtautumisessa omaan seksuaalisuuteen.
Määrittelyssä keskeistä on toiminnan ja häirinnän vaikutukset uhrille. Käytös tai toiminta on ei-toivottua, jos se aiheuttaa ahdistavan ilmapiirin. Lapsi voi ahdistua esimerkiksi siitä, että hänelle kerrotaan tai näytetään asioita, joita hän ei vielä ymmärrä. Lapseen ja nuoreen kohdistuvassa seksuaalisessa häirinnässä on kysymys heidän altistamisestaan ikään kuulumattomalle seksuaalisuudelle. Se hämmentää ja häiritsee lapsen normaalia kehitystä.
Toiminnan vaikutukset siis ratkaisevat onko käyttäytyminen seksuaalista häirintää. Jos lapsi ahdistuu, on se silloin häirintää. Lapsen kehityksen häirintää on myös se, jos hänelle kerrotaan, että et voi tietää pidätkö pojista vai tytöistä ennen kuin olet kokeillut. Tai se, miten eräällä ala-asteella lapsille oli kerrottu, että on 18 erilaista sukupuolta. Valitse siitä. Tällaiseen toimintaan pitäisi lasten suojelun nimissä puuttua.
Lapsen edun mukaista on, että hän saisi elää lapsuutensa rauhassa ja perehtyä aikuisten asioihin siinä vaiheessa, kun ne luontaisesti alkavat häntä kiinnostaa. Liian varhainen kyselykin voi ahdistaa lasta, jolle ei ole vielä syntynyt luonnollista tarvetta tietää asiasta.
Koulujen asiallinen, oikeaan aikaan annettu seksuaalikasvatus on tarpeen ja suojaa lapsia hyväksikäytöltä, liian varhaisilta kokemuksilta, virheellisiltä olettamuksilta ja myöhemmän aikuisen seksuaalielämän ongelmilta. Medialukutaidon ja turvataitojen opettaminen sekä avoimen keskustelukulttuurin ja kysymisen mahdollisuudet tulee varmistaa.
Olisi hyvä pohtia voisivatko liian varhainen, kokeiluun rohkaiseva seksuaalikasvatus ja seksualisoiva viihde altistaa lapsia ja nuoria myös seksuaaliselle hyväksikäytölle? Erityisesti, jos se irrotetaan perhearvojen edistämisestä. He eivät välttämättä tiedosta, että kyse on hyväksikäytöstä, sillä he ovat viihteen välityksellä omaksuneet asenteen, että kaikki erilaiset seksuaalisuhteet ovat samanarvoisia ja elämään kuuluvaa.
Jos samalla korostetaan lapsen oikeutta itse päättää missä vaiheessa haluaa lähteä kokeilemaan, sivuutetaan vanhemmille ja viranomaisille kuuluva velvollisuus suojella lasta asioilta, joita ei itse hallitse eikä ymmärrä tekojensa seurauksia.
Viihteen kylkiäisenä tuleva moraalisten absoluuttien hylkääminen myös altistaa lasta hyväksikäytölle. Kun seksuaalisuus ymmärretään pelkästään nautinnon etsimisen välineenä, luodaan nuorille mielikuva, että normaaliin elämään kuuluu sarja satunnaisia seksuaalisuhteita. Miten nuori oppii tunnistamaan hyväksikäyttöä tällaisessa ilmapiirissä?
Lapsi, jolta puuttuu rajoja asettava ja terveisiin arvoihin kasvattava aikuinen, ohjautuu median, kavereiden ja viihteen arvojen mukaan. Avioliittoa, perhe-elämää ja pariuskollisuutta korostava seksuaalikasvatus puolestaan auttaa lapsia ja nuoria rakentamaan pysyviä ihmissuhteita ja suojelee heitä hyväksikäytöltä.
Riitta Kuismanen
Sosiaalipsykologi
Pirkkala
