Sekundaa vai priimaa?

Kauppiaista ei Raamatussa puhuta kovinkaan usein. Heidät mainitaan lähinnä sivuhenkilöinä, jonkin muun kertomuksen yhteydessä. Kun kauppiaat mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran, heidän kerrotaan käyneen kauppaa ihmisellä: ”Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin” (1. Moos. 37:28). Aikana, jolloin orjat kuuluivat olennaisena osana elämään, orjakauppaa ei erityisemmin paheksuttu. Joka tapauksessa kauppiaat olivat edesauttamassa veljesten halua päästä Joosefista eroon.

Kielteisessä merkityksessä kaup­piaat mainitsee myös Paavali antaessaan Timoteukselle neuvoja seurakunnan johtamisesta. Kuvatessaan ihmisiä, jotka ovat poikenneet pois Jumalan tahdosta, apostoli mainitsee vuoden 1938 käännöksen mukaan myös ihmiskauppiaat (1. Tim. 1:10).

Jaakob taas ottaa kauppiaat esimerkiksi muistuttaessaan siitä, ettei ihminen voi hallita tulevaisuutta: ”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.’ Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne!” (Jaak. 4:13–14a). Sama havainto toki pätee muihinkin kuin kauppiaisiin: jos suunnittelemme elämäämme ottamatta huomioon sitä, että Jumala hallitsee maailmankaikkeutta, otamme itsellemme aseman, joka kuuluu yksin hänelle.

Hyvää kauppiaista puhutaan Nehemian kirjassa: ”Tornihuoneen ja Lammasportin välisen osuuden korjasivat kultasepät ja kauppiaat” (Neh. 3:32). Kauppiaat osallistuvat muiden kaupunkilaisten tavoin hankkeeseen, josta kaikki asukkaat hyötyivät.

Myönteisessä mielessä kauppiaisiin viitataan myös niin sanotussa hyvän vaimon ylistyksessä: ”Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille” (Sananl. 32:24). Kauppiaat auttavat toimeliasta vaimoa saamaan tuloa kättensä töistä.

Erityisen puhuttelevaa on, että yhdessä taivasten valtakunta -vertauksessaan Jeesus ottaa esikuvaksi kauppiaan: ”Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken, minkä omisti ja osti sen” (Matt. 13:45–46).

Kauppias osaa erottaa toisistaan sekundan ja priiman, siksi hän tunnistaa sen, mikä on arvokkainta. Aidon tunnistamiseen ja vähemmän arvokkaan hylkäämiseen Jeesus kehottaa meitäkin, sillä lopultakin hän itse on kallisarvoisinta maailmankaikkeudessa.

Jotain sellaista tapahtui, kun Paavali saapui Pafokseen ja välitti sanoman Herrasta Jeesuksesta saaren käskynhaltijalle, Sergius Paulukselle. Sen seurauksena mies hylkäsi turhat jumaluudet, ja hänestä tuli maailman ensimmäinen kristitty hallitsija. Epäjumalien alttarien äärellä elämänsä viettänyt mies tajusi eron aidon ja epäaidon välillä. Hän oli kuin vertauksen kauppias, joka aidon helmen löydettyään möi kaiken, mitä hänellä oli saadakseen tuon helmen itselleen.