Kirjoittanut
Kirjoittaja on Oulun Karjasillan seurakunnan pappi ja Toivon Päivän juontaja.Edesmennyt hengellinen esikuvani Kalevi Lehtinen omaksui 60-luvulla kristillisessä ylioppilasliikkeessä vallalla olleen periaatteen, jonka mukaan toisista kristityistä ei saa puhua pahaa selän takana. Jos kysymyksiä tai moittimisen aiheita ilmeni, piti asiat ratkoa naamakkain. Lehtisen kohdalla periaate vaati monta tulista ja anteeksiannontäyteistä lounasta mm. körttijohtaja Jaakko Eleniuksen kanssa. Yhdistäviä asioita löytyi kuitenkin aina enemmän kuin erottavia.
Emerituspiispa Eero Huovinen kiinnittää uudessa kirjassaan Lähdön aika huomiota eri herätysliikkeiden välisiin kiivaisiin ja loukkaaviin puheisiin. Hän harmittelee kovien sanojen ajaneen esimerkiksi evankelisen liikkeen kirkon marginaaliin. Samaan hengenvetoon evankelistaustaiseksi ryhmittyvä Huovinen ylistää yhteyttä lestadiolaisiin maallikkojäseniin.
Nettiaika ja tiheä blogiviidakko, jossa puskista voi ampua kuinka rankasti tahansa, on romuttamassa toisella tavalla uskovien kunnioituksen. Herkkyys toisen vakaumusta kohtaan on ohenemassa ja tilalle on tulossa ”totuuden torvien” puhallinkvintetti. Samalla ihmisessä asuva kaipaus pyhään on riisuttu rujosti kaikkien näkyville ja naurettavaksi.
Mitäs, jos opeteltaisiin puhumaan toisista kristityistä hyvää selän takana? Kehuttaisiin niitä kohtaamisia, tapahtumia ja opin korostuksia, jotka ovat jättäneet hyvän mielen. Lähdetkö mukaan leikkiin?
Sovitaanko, että minä vaikka aloitan.
- Lestadiolaisten aito toivotus Jumalan rauhasta on parasta, mitä ihminen voi sisimmässään kokea.
- Körttiläisten saarna sulkee sisällensä kaikista syntisimmätkin.
- Evankeliset ovat luottaneet julistuksessaan musiikin voimaan. Maata näkyvissä -festarit on huima kokemus elävästä seurakunnasta.
- Kansan Raamattuseura on luottanut mission ja kokemuskristillisyyden voimaan.
- Helluntailaiset puhuvat rohkeasti Jeesuksesta.
- Kansanlähetys luottaa Raamatun opetuksen voimaan.
- Rukoilevaisuus pitää syvällistä tapakristillisyyttä arvossa.
- Ortodoksikirkossa voi kaikin aistein tuntea pyhyyden kosketuksen.
- Vapaakirkossa henkilökohtaiset tarinat uskoon tulosta antavat toivoa elämään.
- Pelastusarmeijan urheat sotilaat ottavat ihmisen hädän todesta.
Siinä jotain aluksi. Miten muuten jatkaisit listaa?
