Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”… kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet” (Matt. 23: 37).
Muutama päivä sitten Iiris toi ensimmäistä kertaa takapihamme nurmelle yhden kolmesta meille syntyneestä kananpojasta, nimeltään Esikon. Hän on heti syntymästään saakka ollut hyvin virkeä tapaus ja juossut ympäri Iiriksen huoneen lattialla ollutta kotiaan: ilmastoitua häkkiä, jossa on lämmityslaite ym.
Katsoin vieressä, kun Esikon jalat osuivat nurmelle. Olimme varmoja, että saisimme kokea minikoossa ”Rocky” -elokuvasta tutun kanajahdin. Mutta ei, Esikko pyöritteli päätään, oli paikallaan ja lopulta hakeutui polvillaan sitä ihastelleen Iiriksen syliin.
Muistan Iiriksen ensimmäisen kommentin hänen laittaessaan Esikkoa maahan: ”Täytyy olla tosi lähellä ja valppaana, ettei joku petolintu tule ja nappaa Esikkoa!”
Uusi elinympäristö varmaan oudoksutti ja ehkä pelotti pientä, söpöä untuvikkoa. Se ei osannut lopulta tehdä muuta, kuin hakea turvaa kanaäidinkorvikkeestaan, Iiriksestä.
Kuinka usein me ihmiset olemmekaan uusien olosuhteiden ympäröiminä, vanhasta ja turvallisesta irti repäistyinä ja pelkäämme pärjäämisemme puolesta?
Hapuilemme ympärillämme olevaa tuntematonta ja vilun väristyksiä aiheuttavaa ilmaa ja koemme olevamme aivan yksin. Vieläpä kaiken sorttisten petolintujen armoilla.
Vaikka kuinka kääntelemme päätämme Esikon tapaan, liian harvoin katsomme sinne, missä Isän kädet ovat nurmeen painuneina valmiina ottamaan meidät syliinsä.
Sellaisen Jumalan minä tarvitsen. Alas tulleen, polvilleen käyneen Jumalan, joka toiselle kädellään suojaa petolinnuilta ja toisella ohjaa turvalliseen suuntaan. Jumalan, jonka missiona on ”Jaakko” -nimisen untuvikon pitäminen turvassa, Jumalan, joka rakastaa laajasti sydämensä jokaisen sopukan täyttämänä myös minua, kananaivoista evankelistaa.
Jos olet toisenlainen, Jumalani, minä en kauaa pysy elossa. Kiitos, että sinun lämpöisen armon untuvapeiton alla on aina tilaa myös minulle.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
