Selviytymispaketti haastavia aikoja varten, osa 1: Sanasta valoa elämään

Avaan singaporelaisen hotellin pöytälaatikon ja ilahdun nähdessäni siellä Gideonien Raamatun. Muita uskonnollisia kirjoja hotellihuoneesta ei löydy. Tämä siis aasialaisessa kaupunkivaltiossa, jonka asukkaiden uskontokuntataustat ovat kuin värikäs tilkkutäkki: on buddhalaisia, hinduja, taolaisia, muslimeja, kristittyjä ja uskonnottomia. Singaporessa vallitsee aito uskonnonvapaus ja eri tavoin uskovia kunnioitetaan.

Suomessa, jossa edelleen suuri osa väestöstä kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kristittyjen pyhä kirja Raamattu alkaa olla hotelleissa harvinainen näky.

Kasvavissa seurakunnissa Raamatun sanan arvovaltaa korostetaan ja Jumalan sanaa julistetaan Pyhän Hengen voimassa. Mutta monissa länsimaisissa yhteiskunnissa Raamattu on suorastaan alennustilassa, niin myös Suomessa ja se on huolestuttavaa. Kirkonkin työntekijöistä yllättävän harva hoitaa hengellistä elämäänsä lukemalla säännöllisesti Raamattua. Pappisliiton vuodelta 2010 olevan jäsenkyselyn mukaan 52 prosenttia papeista luki Raamattua omaksi hengelliseksi rakennukseksi vähintään kerran viikossa. Mitä vanhemmasta papista oli kyse, sitä todennäköisemmin hän luki säännöllisesti Raamattua, alle 35-vuotiaista papeista vain vajaa kolmannes ravitsi itseään viikoittaisella Raamatun lukemisella. Jos tutkimus tehtäisiin nyt, luvut olisivat varmasti vielä huonompia.

Tarvitsemme Raamattu-herätyksen.

Syyskuussa julkistetun jumalanpalvelusbarometrin mukaan vain 41 prosenttia papeista piti jumalanpalvelusta erittäin tärkeänä osana seurakunnan toimintaa. Niille papeille, joille jumalanpalvelus ei ollut merkityksellinen, ei ollut tärkeää myöskään Raamatun lukeminen ja opettaminen.

Tarvitsemme Raamattu-herätyksen. Mitä jos jokainen kristitty alkaisi käyttää joka päivä 10 minuuttia enemmän Raamatun tutkimiseen. Ehkä silloin Jumalan totuus saisi meissä enemmän tilaa ja hänen valtakuntansa todellisuus alkaisi kasvaa. On tärkeää ravita itseään oikein. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu”. ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. Ilman Raamatun sanaa ja sen tuntemista me eksymme. Silloin olemme kovasti tietävinämme, mikä on oikein, mutta tietomme perustuu siihen, mitä kuulemme ja näemme, miltä tuntuu, ja mitkä ovat yhteiskunnassa vallitsevat arvot. Jumalan todellisuus voi olla aivan toinen.

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps. 119:105)

En ole esimerkillinen Raamatun lukija. Tunnustan, että välillä on ollut aikoja, jolloin olen ollut laiska lukemaan Raamattuani ja se on huono juttu. Tämän vuoden alussa tein kuitenkin parannusta ja aloin lukea Raamattua järjestelmällisesti. Tavoitteenani on lukea koko Raamattu läpi vuoden aikana. Luen tai kuuntelen Raamattu-sovelluksen kautta lähes päivittäin sekä Uutta että Vanhaa testamenttia. Raamatun sana on saanut ravita sisintäni. Vaikka olen ollut uskossa pitkään niin alkuvuodesta luin ensimmäistä kertaa kaikki Mooseksen kirjat läpi. Ymmärrykseni Raamatun kokonaisilmoituksesta on parantunut.

Tutuista Raamatun kohdista löytyi syvyyksiä, joita en ollut aikaisemmin huomannut.

Läpilukemisen lisäksi olisi tärkeää pysähtyä tutkimaan ja mietiskelemään Raamatun sanaa. Mitä tietty kohtaa puhuu juuri minulle ja juuri tänään. Hiljattain koin oivalluksia, kun perehdyn Jeesuksen äidin, Marian elämään. Tutuista Raamatun kohdista löytyi syvyyksiä, joita en ollut aikaisemmin huomannut.

Sain ensimmäisen Raamattuni, kun olin 10-vuotias. Se oli sellainen pieni Raamattu, jossa oli violetin väriset kannet. Sain sen kiitokseksi aktiivisuudestani eräässä tyttökerhossa, jossa kävin säännöllisesti. Kerhoa piti kaksi kristittyä naista. He kertoivat askartelun lomassa Jeesuksesta. Samalla arvokkaita siemeniä kylvettiin sieluuni.

Tein uskonratkaisun 15-vuotiaana rippikoulun yhteydessä. Noihin aikoihin olin mukana seurakunnassa. En kuitenkaan oppinut vielä tuolloin lukemaan Raamattua. Opiskeluaikana olin mukana kristillisessä opiskelijajärjestössä, jossa Raamatun auktoriteettia kunnioitettiin. Olin myös mukana Raamattupiirissä ja meillä oli tuolloin tapana opetella raamatunjakeita ulkoa. Vaikka jakeiden ulkoa opettelu olikin jossain määrin lakihenkistä, niin se on ollut arvokas perintö. Ne raamatunjakeet, jotka osana ulkoa, olen oppinut opiskeluaikana.

Jokaisen kristityn kannattaisi opetella Raamatun jakeita ulkoa. Pyhä Henki voi hyödyntää oppimaamme, kun esimerkiksi rukoilemme toisten ihmisten puolesta. Rukouksessa monesta koen, että Pyhä Henki tuo mieleen tilanteeseen sopivia Raamatun kohtia.

Opiskeluaikanakaan en kuitenkaan vielä rakastunut Raamattuun, se tapahtui vasta myöhemmin, kun uudistuin uskossani ja opin tuntemaan Pyhää Henkeä. Kristitylle onkin tärkeää sekä lukea Raamattua että tuntea Pyhän Hengen voima. Ilman Henkeä sana jää vain kirjaimiksi.

Luetaan Raamattua ja rukoillaan Pyhää Henkeä johdattamaan ja antamaan ymmärrystä. Ilman Jumalan sanaa ja voimaa me emme kestä.