Opetusministeri Adlercreutz ilmaisi Seurakuntalainen-lehdessä mielipiteensä siitä, että Sateenkaari-työpajat lisäävät koulussa oppilaiden hyvinvointia. Olen eri mieltä. Onko Sateenkaari-työpajojen hyvinvointia edistävää vaikutusta tutkittu tieteellisesti? Päinvastoin, koulumaailmasta viestitetään edelleenkin, miten erityisopetusresurssit sekä muut tukitoimet ovat riittämättömät. Koulunkäynninohjaajiakin on liian vähän. Mitkään tukitoimet eivät näytä riittävän, vaan suuri osa oppilaista oireilee ja olisi psykologin avun tai terapian tarpeessa, mitä on aivan liian vähän saatavilla. Väittäisin, että tilanne kouluissa on huonontunut viime vuosina.
Kun aloitin työskentelyn luokanopettajana, koululla ei ollut yhtään koulunkäynninohjaajaa eikä erityisopettajaa. Sellaista levottomuutta ei kuitenkaan ollut, mitä nykyään tuntuu kouluilla olevan. Myös muistot omasta kansakouluajasta ovat seesteiset, päällimmäisenä hyvä työrauha ja turvallinen ilmapiiri.
Seta on ujuttanut omaa agendaansa koulumaailmaan myös terveystiedon opetussuunnitelman kautta puhumattakaan sateenkaarityöpajoista, joihin monet yläkoululaiset tuntuvat jo ihan kyllästyneen. Kysynkin, kuka koulumaailmaa ohjaa ja mitkä arvot? On selvää, että Setan harjoittama ”valistustoiminta” koulumaailmassa aiheuttaa lapsille ja nuorille ahdistusta ja epätietoisuutta jopa niin, että entistä useampi oppilas tulee tarvitsemaan tukitoimia. Lapset ja nuoret tarvitsisivat nyt ennen kaikkea kasvurauhan. Tämän asian pitäisi olla itsestään selvää opetustoimesta vastaaville. Tämä on myös monen lapsen vanhemman huolenaihe.
Lapset ja nuoret tarvitsisivat nyt ennen kaikkea kasvurauhan.
Huolestuttavaa on ollut kuulla, miten kouluissa Seta jakaa sellaisille lapsille Kunniarotta-palkintoja, jotka eivät hyväksy Setan ideologiaa. Näin lapsia häpäistään julkisesti. Tästähän koko agendassa on ollut alusta alkaen kysymys, leimaamisesta. Prosessi lähti liikkeelle syyllistämisten kautta. Olemme saaneet kuulla, että jos olet eri mieltä Setan arvojen kanssa, olet suvaitsematon. Suvaitsevaisuus-teema on ollutkin hyvä ase ohjata ja vaikuttaa mielipiteisiin. Epäilen, että sen avulla on voitu vaikuttaa jopa lakipäätösten hyväksymiseen eduskunnassakin. Eheytyshoitoja kieltävän lain käsittely ajoitettiin ovelasti kiireisimpään aikaan, joten kansanedustajat eivät kerenneet perehtyä kunnolla asiaan.
Kukapa haluaisi tulla leimatuksi suvaitsemattomaksi? Lisää mitä ihmeellisempiä vaatimuksia on tulossa, elleivät päättäjät eduskunnassa herää miettimään, mille arvopohjalle aiomme tulevaisuuden yhteiskuntamme rakentaa. Kuka määrää arvomme, myös oikean ja väärän? Kuka tai mikä taho määrittelee suvaitsevaisuuden ja sananvapauden -tai hallitsee tulevaisuuden yhteiskuntaamme? Kenellä on valta?
Maarit Siitonen, KM
eläkkeellä oleva opettaja
Nepsy-valmentaja, työnohjaaja
