Kirjoittanut
Tuore tutkimus osoittaa, että silmämme eivät ole ”idiootin” vaan neron suunnittelemat OSA 2(3)
Ateistit yrittävät epätoivoisesti torjua Jumalan olemassaolon vetoamalla luomakunnassa näkemäänsä ”huonoon suunnitteluun”. Heidän tärkein ”esimerkkinsä” tästä on ihmisen silmä.
Silmiemme suunnittelija on kuitenkin tehnyt laitteen, joka voi toimia ”kaurapuurolla” jopa sata vuotta ilman huoltoa, pattereiden vaihtamista tai akun latausta. Filmiä tai muistikortteja ei myöskään tarvitse lisätä. Kuvallisen tiedon varastointikapasiteetti on päätähuimaava. Kokoonpano- ja toimintaohjeet on mahdutettu niin pieneen tilaan, ettei tiedosto näy edes valomikroskoopissa. Saavutettu näön tarkkuus ja miljoonien eri värisävyjen erottamiskyky on hämmästyttävä suoritus.
Verkkokalvon solut on asennettu nerokkaasti
Näkeminen on mahdollista, koska sauva- ja tappisolujen eteen on asennettu soluja huoltavat, valoa keräävät ja johtavat Müllerin solut. Ne ovat suppilonmuotoisia erikoisrakenteita. Niiden pikarimaiset päät peittävät lähes koko verkkokalvon ja johtavat valon fotonit pitkää, kuitumaista osaa pitkin sauva- ja tappisolujen valoa aistiviin päihin. Niiden matala taitekerroin mahdollistaa valon tehokkaan siirtymisen. Valokuitukaapelointia muistuttavat Müllerin gliasolut kumoavat ateistien näkemän ”huonon suunnittelun” erittäin näyttävällä tavalla.
Valoaaltojen fotonien tuomia tietoja käsitellään tavattoman monipuolisesti jo verkkokalvolla. Sinne joka sekunti tuleva miljardin fotonin ryöppy jakautuu siellä noin 20 eri kanavaan kuvankäsittelyä varten ennen tietojen lähettämistä aivokuorelle. Verkkokalvo on rakenteeltaan erittäin monimutkainen. Sillä on havaittu 60:ta hermosolutyyppiä.
Tutkijoiden silmät ovat avautumassa tietojenkäsittelyn nerokkuudelle
Tutkijat kuvaavat kahden tällaisen kanavan toimintaa ja kutsuvat havaintojaan ”lähes taikuudeksi”. He toteavat, että katsellessamme nautimme samanaikaisesti sekä suurenmoisesta kolmiulotteisen kuvan terävyydestä että tasokkaasta ja nopeasta resoluutiosta – erotuskyvystä.
Samanaikainen terävyys ja nopeus ovat mahdollisia verkkokalvolle asennettujen rinnakkaisten kuvankäsittelykanavien ansiosta. Nämä ovat välittömästi käytettävissä verkkokalvon bipolaari-soluissa. Kukin kanava muodostuu erityyppisistä verkkokalvon soluista. Niistä kukin välittää jonkin kuvan erityisominaisuuden kuten havaitun asian reunan, liikkeen suunnan tai värin. Tutkijat kuvaavat parasol-soluja, jotka vastaavat nopeasta ja hieman epätarkasta kuvan käsittelystä ja midget-soluja, jotka vastaavat hitaasta ja tarkasta kuvasta.
Edellä mainitut solut on ensiksikin asennettu rinnakkain bipolaari-solujen kanssa (aistinsolujen ja amacrine-solujen väliin). Toiseksi ne on lisäksi asennettu sarjaan amacrine-soluihin nähden (bipolaari- ja ganglion-solujen väliin). Kolmanneksi bipolaari-solujen tuottaman sähkövirran aaltomuodolla on tärkeä merkitys. Tämä aaltomuoto puolestaan riippuu bipolaari-solujen hermosäikeiden erityisellä tavalla asennettujen täsmämuotoisten ionikanavien ominaisuuksista. Ne kanavista, jotka sijaitsevat parasol-solujen etupuolella, ovat nopeasti reagoivia ja voivat tuottaa voimakkaita ja lyhytkestoisia sähköpurkauksia. Midget-solujen etupuolelle asennetut kanavat puolestaan käyttäytyvät täysin säädellysti ja lähes ”passiivisesti”. Asetelma muistuttaa sähköpiirustusta, jossa on mukana myös signaalimuodot.
Ennen näkemätöntä silmien nerokkuutta
Silmän verkkokalvo on täynnä älykästä suunnittelua. Se ei ollutkaan ”idiootin suunnittelema” kuten evolutionistit ovat vuosia väittäneet. Uusateistien tärkein väite ”Jumalan olemattomuudesta” ei enää vakuuta.
Verkkokalvo tekee neurotieteilijä Petri Ala-Laurilan mukaan mutkikkaita laskutoimituksia, joiden ennen luultiin toteutuvan vasta aivoissa (HS tiede 7.1.2015). ”Verkkokalvo suorittaa valtavasti monimutkaisia neuraalisia laskutoimituksia, joiden aiemmin kuviteltiin tapahtuvan vasta aivoissa. Näköhermon tiedonvälityskapasiteetti on rajallinen, joten kuvainformaatiota pitää pitkälti käsitellä jo verkkokalvolla.”
Nämä tuoreet havainnot vahvistavat käsitystä silmien nopeasti toimivasta tietojenkäsittelyjärjestelmästä. Tutkijoiden julkaisussa ei käytetä ollenkaan sanaa ”evoluutio” vaan rakenteita kuvataan ilmaisulla ”verkkokalvon bipolaari -solujen design”. Havaittu sähkönvirran vaihteleva kulkunopeus solujen eri osissa on oleellisen tärkeää, kun mietitään mitä bipolaari-solut todellisuudessa tekevät. Ne eivät ole pelkkiä passiivisia tiedonsiirtokaapeleita vaan niissä tapahtuu merkittävää tietojen esikäsittelyä. Kyseessä on monimutkainen hermoverkon muodostama säätelyjärjestelmä, jota kutsutaan englanninkielisellä termillä inner plexiform layer. Taianomaisuus ilmenee pääosin hermoratojen päiden muodostamassa ”kytkentäkaaviossa”. Siinä voidaan havaita tekninen nerokkuus, joka saa aikaan ihmeitä. Jokainen yksityiskohta on lopputuloksen kannalta tärkeä. Kaikki tapahtuu jo verkkokalvolla. Nerokas tiedonkäsittely jatkuu edelleen aivokuorella ja tämän jälkeen muualla aivoissa, missä arvioidaan saadun kuvallisen tiedon merkitys. Kuvan käsittely on todella älykästä. Lopputulos, oikein päin oleva värikuvamaisema, rakennetaan tajuntaasi esikäsitellystä tiedosta. Jos laitat prismalasit, jotka kääntävät maailmasi jälleen kerran ylösalaisin, tietojärjestelmä kääntää näyttämön taas oikeinpäin pienellä viiveellä.
Valon tuoman tiedon käsittely jatkuu aivokuorella
Tuore tutkimus on paljastanut lisää ylivertaista suunnittelua aivokuoren näköalueella. Sieltä löydettiin tiedon tiivistämisen mekanismi, joka välittää saadun näkötiedon aivoille tehokkaasti tiivistettynä. Tohtori Dirk Jancke selittää: ”Luonnostaan oletamme, että näköaistimme välittää meille jatkuvan kuvien virran samaan tapaan kuin videokamera. Olemme nyt voineet osoittaa, että aivokuori poistaa kuvatiedosta ylimäärän ja säästää energiaa lähettämällä muuttuneita kuvia tiheään tahtiin. Mekanismi muistuttaa elokuvassa käytettyjä tiivistysmenetelmiä. Muuttumattomia kuvan osia ei ole tarpeellista välittää jatkuvana virtana, sillä aivoilla on jo kyseinen tieto käytössään. Vähentämällä kaksi perättäistä kuvaa toisistaan, aivojen näköalueen tarvitsee lähettää eteenpäin vain muuttunut kuvan osa. Tapahtuma on kuitenkin aikasäädetty. Jos kuvan muutos tapahtuu alle 30 millisekunnissa, koko kuva lähetetään eteenpäin. Asia muuttui, jos aika ylitti 100 millisekuntia. Tällöin aivosolut esittivät vain ne kuvan osat, jotka olivat uusia tai muuttuivat, toisin sanoen kuvassa tapahtuneet muutokset.” Näin säästetään energiaa, sillä jo tämänkin järjestelmän toiminta kuluttaa 20% syömäsi ”kaurapuuron” antamasta energiasta.
Silmä etsii jatkuvasti ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Pienen pienet ja nopeat silmän sakkadi-liikkeet skannaavat jatkuvasti näkökenttää ja lähettävät datan aivojen näkökuorelle. Kun tapahtumat vyöryvät nopeasti, mitään ei menetetä, mutta rauhallista maisemaa katsottaessa aivot käyttäisivät liikaa energiaa, jos kaikki tieto välitettäisiin jatkuvasti. Turhaa tietoa tulisi ikään kuin ”liikaa”. Siksi aivojen näkökuorella otetaan käyttöön tiedon tiivistämismekanismi. Tällöin tietyt kuvan osat hallitsevat ja kuvan mielenkiintoiset yksityiskohdat on helpompi havaita. Tämä on hyvä muistaa ja välttää laserosoittimien kanssa leikkimistä. Silmä katsoo tarkan näön alueella automaattisesti heti sitä kohden suunnattua laseria.
Aivojen näkökuori suorittaa vielä toisenkin nerokkaan toimenpiteen. Näöntutkijat ovat tienneet, että aivot pystyvät ennustavasti koodaamaan, muodostamaan lyhyen muistikuvan, siitä mitä ne odottavat näkevänsä. Tämä selittää sen, kuinka aivomme ymmärtävät tilanteen, missä hevonen ravaa aidan takana vain osittain näkyen ja tulee välillä aidan aukoissa kokonaan näkyviin. Tiedämme, että sieltä tulee hevonen eikä vaikkapa kameli. Nyt tutkijat ovat havainneet, että tällaista ennustavaa koodaamista tapahtuu myös aivojen näkökuorella. ”Aivomme ennakoivat jatkuvasti tulevaa ja punnitsevat saapuvaa kuvamateriaalia sen mukaan, mitä aiemmin koetun perusteella voidaan ajatella tapahtuvan seuraavaksi. Ilman tätä kykyä, olisimme arkipäivän toimissamme toivottomasti hukassa.”
Seuraavassa blogissa näemme, että verkkokalvomme on myöskin älykäs. Väite, että se olisi kehittynyt sattumanvaraisten mutaatioiden ja valinnan tuotteena edustaa sokeaa uskoa. Evoluutiolla ei ole näyttöä siitä, mistä järjestelmän älykkyys on peräisin.
