Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fiOletko kuullut tarinan Sisyfoksesta ja kivestä? Siinä Sisyfos tuomitaan manalaan ja hänen tehtävänään on päättymättömästi vierittää raskasta kiveä laakson pohjalta kukkulalle. Hänen tehtävänsä olisi ohi, jos hän saisi työnnettyä kiven kukkulan yli. Mutta juuri ennen viimeistä voimainponnistusta kivi lipeää ja vierii takaisin laaksoon.
Tarina kuvaa surullisen osuvasti meidän monien ihmisten elämää. Miten raahaammekaan raskaita kiviä päivästä toiseen ja odotamme hetkeä, jolloin saamme työnnettyä ne elämästämme ulos. Ajattelen kaikkia kipujen kanssa eläviä, ahdistavissa ihmissuhteissa eläviä, erilaisista riippuvuuksista kärsiviä ja syntiensä kanssa taistelevia ihmisiä. Niin, emmekö ole tuomitut Sisyfoksen kohtaloon?
Olisimme, ellei Herra Jeesus olisi astunut taivaasta alas laaksoomme. Hän seisoo vierellämme ja kutsuu meitä luokseen. Kutsu sisältää tarjouksen kiven hylkäämisestä ja jumalallisesta levosta. Kutsu on voimassa joka päivä.
Me monet silti jatkamme kiviemme pyörittämistä. Kutsu väreilee sisällämme mutta emme uskalla luovuttaa taistelustamme. Ehkä valtaisa kivemme imee kaiken huomiomme ja Jeesuksen lupaus tuntuu etäiseltä unelta?
Jeesus, tule meille todellisemmaksi. Anna meille leposi.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
