Söpöyden ilosanomaa

”Oi ihana, saako sitä silittää”, kysyy pikkutyttö ja osoittaa kääpiövillakoiraamme. ”Totta kai saa. Se pitää lapsista”, vastaan. ”Mikä sen nimi on?”, tyttö jatkaa.

Koiran omistajan arkeen mahtuu sympaattisia kohtaamisia. Toisinaan lenkillä tapaa lähialueen muita nelijalkaisia. Tuttujen koiruuksien kesken vähän haistellaan toinen toista ja sitten jatketaan matkaa. Joskus saattaa pieni terävä haukahduskin päästä. Omistajat ehkä vaihtavat muutaman sanan. Lemmikin välityksellä on luonteva puhutella ihan vieraitakin ihmisiä.

Koiranomistajat ovat oma löyhä yhteisönsä. Siitä yhteisöstä minulla ei ollut hajuakaan ennen oman koiran hankkimista. En ollut kiinnittänyt huomiota alueen nelijalkaisiin hihnassa kulkeviin otuksiin. Nyt katse havaitsee haukut ja jokseenkin kaikki naapuruston koirat tietää nimeltä. Omistajia ei välttämättä.

Haukkupoika on erikoistunut tarjoamaan onnellisuuspalveluja. Sen söpöä olemusta on hellyttävä katsella. Turkkia silittäessä mieli rentoutuu. Sohvalle levähtäessä haukkupoika hakeutuu mukavasti kerälle ihan viereen lämpöä välittäen. Jos olet allapäin, se tulee lohduttamaan. Kun tulet kotiin, vaikka lyhyenkin poissaolon jälkeen, se heiluttaa vimmatusta häntäänsä ja pyörii hurjana innostuksesta. Se myös sopivasti rohkaisee ulkoilemaan, silloinkin kun ei millään viitsisi. Vartiointitehtävissä se on myös ansioitunut. Kukaan ei pääse hiipimään vaivihkaa ovesta. Yölläkin se havahtuu terävään haukuntaan, kun kuulee oven käyvän jonkun perheenjäsenen tullessa kotiin.

Haukkupoika tarjoaa anteliaasti onnellisuuspalveluja myös muille ihmisille. Lapset ovat yleensä erityisen innostuneita nelijalkaisen nähdessään. Ihastus sen kun lisääntyy, kun koirapoika pistää parastaan, pyörii, heiluttaa häntää ja yrittää kielellään tavoittaa kumartuneen lapsen kasvoja. Siinä tartutetaan samalla koirakuumetta.

Kun hankimme koiran seitsemän vuotta sitten, ajattelimme, että se toisi lisää iloa elämäämme.  Niin on käynyt. Kuinka paljon lemmikistä onkaan iloa ja se myös vahvistaa omalla tavallaan perheenjäsenten keskinäistä yhteyttä. Yllättävintä on ollut löytää itsestään sisäinen koiraihminen. Aikaisemmin en nimittäin edes pitänyt koirista.

Pääkaupunkiseudulla järjestettiin syyskuussa pentuparaati Helsinki Puppy Parade kolmatta kertaa. Tapahtuma on lyhyessä ajassa saavuttanut suuren suosion. Suloiset koiranpennut ovat hellyttäviä. Ne välittävät söpöyden ilosanomaa – vielä aikuisina koirinakin. Luojan luomia ihmisen iloksi.