Kirjoittanut
Aikamedian sisältöjen päätoimittaja ja seurakunnan istuttaja.Kulttuurista riippumatta ihmisillä on kyky loukata ja loukkaantua. Valitettavasti näin on myös kristittyjen kohdalla. Liian moni on tippunut pois myös toisten uskovien yhteydestä – haavat ovat viiltäneet liian syvään, jotta olisi voitu jäädä. Iskut ovat osuneet toisiin tahattomasti tai epäkypsän ja taitamattoman käytöksen vuoksi ja joskus valitettavasti myös tahallisesti. Haavoittamista tapahtuu myös, kun ihminen luulee palvelevansa Jumalaa, vaikka toimii väärin ja rakkaudettomasti. Pohjalla voivat olla vääristyneet käsitykset omasta oikeaoppisuudesta, ja lopputuloksena voi olla hyvän hedelmän sijaan sielunhoidon tarvetta. ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke” (Sl. 12:18, KR38).
Satutettu sielu tarvitsee aikaa parantua. Emme voi vaatia ketään prosessoimaan kipua nopeammin kuin se paranee. Jos satutetun lähimmäisen tuska on niin tuore tai haava niin tulehtunut, ettei loukattu – ehkä edes anteeksiannosta huolimatta – vielä kykene yhteyteen, ei ole oikein vaatia sitä häneltä tai syyllistää häntä kivusta. Puolustelematon anteeksipyyntö on kuitenkin aina oikea askel. Joskus solmun taustalla voi myös olla väärinymmärrys. Asian rakkaudellinen selvittäminen voi johtaa syvempään yhteyteen.
Myös omien haavojemme keskellä voimme pyrkiä edistämään sisimmän parantumisprosessia. John Beveren saarna ja kirja ”Loukkaantuminen, Saatanan syötti” on omakohtainen kuvaus siitä, kuinka hengellisen työn tekijä tuli syvästi haavoitetuksi ja väärin kohdelluksi hengellisen mentorinsa taholta.
Monelle lienee tuttua se, että mitä lähempää iskut isketään, sitä syvemmälle kipu viiltää. Bevere kuvaa, kuinka parantuminen oli pitkä ja kivulias prosessi – anteeksiannon vaikutukset eivät yltäneet sielun tasolle nopeasti. Pitkään jatkunut, aluksi varsin vastentahtoinen (esi)rukous väärintekijän puolesta johti hänet lopulta vapauteen. Viimein Bevere huomasi rakastavansa haavoittajaa.
Filippiläiskirjeen lopussa Paavali kehottaa seurakuntaa auttamaan kahta naista löytämään välirikon jälkeen uudelleen keskinäisen yhteyden. Ihmiset olivat hänelle tärkeitä. Niin on myös Kristukselle. Hän välittää siitä, että voisimme olla väleissä keskenämme.
Meille on annettu sovituksen sanoma. Olemme Kristuksen rakkauden, armon ja anteeksiannon lähettiläitä. Jumala voi antaa yhteyden jälleen kasvaa.
Maailma tunnistaa meidät Jeesuksen seuraajiksi, kun rakastamme toisiamme. Yhteys tuo kunniaa Kristukselle. Hän haluaa johtaa jokaisen haavoittaneen ja haavoittuneen askel askeleelta kohti vapautta.
Rukoillaan ja edistetään Paavalin tavoin syvää ykseyttä seurakunnan keskellä. Otetaan uuden työkauden alkaessa yhteyttä vaarantavat ketut kiinni. Rukoillaan nöyryyttä tunnistaa omat sokeat pisteemme ja toimia tarvittavalla tavalla – olkoon kielemme lääke.
*
Teksti on aiemmin julkaistu pääkirjoituksena Ristin Voitto 32/2024 ja Ajassa-lehdissä.
