Sovintoa vai puoskarointia

Norjalainen teologi, informaatikko ja psykologi Gunnar Elstad on määritellyt sielunhoidon varsinaisen tarkoituksen olevan avun antamista ihmiselle, jotta hän pääsisi hyvään ja oikeaan suhteeseen Jumalaan, lähimmäisiinsä, itseensä ja luomakuntaan. Elstadin mukaan tärkeintä kuitenkin on, että sielunhoito auttaa ihmistä pääsemään osalliseksi ikuisesta elämästä. Sielunhoidon ja terapian suhteesta Elstad toteaa, että ne voivat yhdistyä, mutta ne ovat eri asioita. Hän varoittaa asioiden sekoittamisesta ja rajojen häivyttämisestä.

Elämän suhteen sovinnon riittävyyden määrittelee ihminen, Jumalan suhteen Jumalan sana. Kristillinen sielunhoitokenttä on tällä hetkellä vyyhti erilaisia ihmiskäsityksiä, uskonnollisuutta, (vaihtoehto)terveydenhuoltoa ja terapiaa. On puoskareiden markkinat. Aiemmin ainakin äärilaidat saattoi erottaa: toisessa olivat kaiken maallisen hengellistäjät, toisessa kaiken hengellisen maallistajat. Nyt pakka on sekaisin ja vielä enemmän ihmiset.

Sovintoon pääseminen Jumalan ja elämän kanssa on vaihtunut psykologisoimiseen, menestysteologiaan ja sisäiseen parantumiseen. Viimemainitun juuret löytyvät synkretistisestä uskonnollisuudesta. Outoa on, että monissa seurakunnissa ei enää kyseenalaisteta uusimpien villitysten, kuten Mindfulnessin ja joogan käyttöä tai edes yritetä peitellä niiden uskonnollisia taustoja. Sillä ei ole enää väliä. Raamatun asema ja raamatullinen ihmiskuva on jo siinä määrin murtunut.

Jumalan sana on silti edelleen sama. Sen mukaan ihminen ennen taivasta on parantumattomasti vajavainen ja syntinen. Täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala, Jeesus Kristus, pelasti hänet taivaaseen ristinkuoleman hinnalla. Ihmisestä ei vielä tule eheää eikä synnitöntä, eikä hän löydä jumaluutta sisimmästään, vaikka kuinka kaivaisi. On aika palata utopioista reaalimaailmaan.  Kristinuskon järisyttävä sanoma on, että Jeesus rakastaa syntisiä, etsii heitä kuin Paimen lampaitaan ja kutsuu luokseen, nostaa olalleen ja kantaa kodin lämpöön. Mitä heikompi ihminen, sitä hellemmin hän sitä kohtelee. Hän peittää syntimme, pukee puhtauteensa ja ottaa päälleen likaisuutemme. Joskus hän parantaa ja aina hän on läsnä vaivassa, silloinkin, kun emme saa tuntuvaa apua –  kaikki on hänellä hyvin hallussa.

Hippokrates, lääketieteen isä, sanoi, että lääkärin tehtävänä on joskus parantaminen, usein lieventäminen, aina lohduttaminen. Jeesuksen tehtävä on saatella armahdettu syntinen taivaan iloon. Sielunhoidon asia on auttaa vaivattu armon lähteelle.