Kirjoittanut
Seurakuntalaisen vieraskynä-blogissa julkaistaan eri kirjoittajien kirjoituksia.Suomen Evankelisluterilaisen Opiskelija- ja Koululaislähetys ry:n (OPKO) ero Suomen teologisen instituutin (STI) jäsenyydestä on poikinut Seurakuntalaiseen kaksi kirjoitusta, Mailis Janatuisen OPKOn päätöstä kritisoivan sekä OPKOn liittohallituksen Mika Tuovisen ratkaisua puolustavan kirjoituksen.
STI on useiden eri herätysliikkeitä edustavien Suomen ev.-lut. kirkon piirissä toimivien järjestöjen perustama ja hallinnoima teologinen koulutus- ja tutkimuslaitos. STI toimii raamatullisen ja luterilaisen teologian puolesta. Syksyllä hyväksytyn uuden strategian mukaan tavoitteemme on olla Suomen laadukkain raamatulliseen ja luterilaiseen teologiaan perustuva oppimis- ja tutkimusyhteisö, jäsenjärjestöjen vahva keskustelufoorumi ja yhteistyöelin sekä merkittävä keskustelija kirkossa ja yhteiskunnassa. Tähän mennessä STI:n antama koulutus on ollut teologian yliopisto-opintoja täydentävää koulutusta, mutta tähtäimessä on aloittaa lähivuosina akkreditoitu korkeakoulutus kansainvälisen yhteistyön avulla.
STI yhdistää hyvin erilaisia järjestöjä, joilla kullakin on omat teologiset korostuksensa ja oma työnäkynsä. Tavoitteenamme ei ole se, että STI:n vaikutuksesta jäsenjärjestömme harmonisoisivat itsensä toistensa klooneiksi, vaan että STI:n puitteissa nämä erilaiset järjestöt voivat siunata ja rohkaista toisiansa, oppia toisiltansa sekä hyödyntää STI:n teologista työtä ja resursseja oman työnäkynsä toteuttamisessa. Kaikki hengellinen työ tarvitsee perustakseen terveen raamatullisen teologian.
STI:n ei ole tarkoitus tehdä samaa, mitä kukin jäsenjärjestöistä jo tekee tahoillaan, eli ei esimerkiksi aloittaa omaa hengellistä opiskelijatyötä, vaan turvata se, että jäsenjärjestöillä ja seurakunnilla on omaan työhönsä tulevaisuudessakin osaavia julistustyöntekijöitä ja kestäviä teologisia resursseja julistaa evankeliumia tässä ajassa niin kotimaassa kuin lähetyskentillä.
Toisin kuin Tuovinen antaa kirjoituksessaan ymmärtää, STI:n vaikuttavuus on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Ei käy ilmi, mihin Tuovinen perustaa arvionsa STI:n toiminnasta. Korona-aika toi muutoksen STI:n luennoille paikan päällä osallistuvien määrään, mutta samalla etäosallistujien määrä on jatkanut kasvuaan. Nyt on tavanomaista, että STI:n luentoa seuraa samanaikaisesti yhteensä 35 henkilöä ja viikon kuluessa luentovideon on katsonut tuhat ihmistä. Vuonna 2023 STI:n luentovideoita katsottiin 189 193 kertaa, mikä on 54% enemmän kuin vuonna 2022. STI:n historiassa ei ole ollut sellaista ajanjaksoa, jolloin olisi tavoitettu tätä suurempia väkimääriä.
STI:ssa aktiivisesti päivähartauksiin osallistuvien ja STI:n tiloissa opinnäytetöitään tekevien opiskelijoiden määrä on hieman laskenut huippuvuosista, mutta muutos ei ole ollut olennainen verrattuna vaikkapa niihin aikoihin, kun itse opiskelin teologiaa lähes 30 vuotta sitten. STI:n tarjoamat sisällöt eivät ole koskaan vetäneet puoleensa teologian opiskelijoiden valtavirtaa, vaan niitä, joille evankeliumi Kristuksesta on elämän kallein asia. Lisäksi on hyvä huomioida se, että yliopiston teologian opintojen rakenne kuin opiskelijoiden profiili ovat muuttuneet vuosikymmenten mittaan merkittävästi. Muita uskonto- ja kirkkokuntia edustavien teologian opiskelijoiden osuus on kasvanut, samoin kuin niiden, jotka vaihtavat alaa jostain muusta teologiaan.
Kullakin jäsenjärjestöllä on toki täysi vapaus arvioida jäsenyyden mielekkyyttä omasta työnäystään ja resursseistaan käsin ja tehdä siitä johtopäätöksiä. On kuitenkin todettava, että OPKOn ratkaisu tuli aivan puun takaa. Yli 35 vuoden yhteistyö katkaistiin kuin seinään ilman ennakkovaroitusta tai viestiä siitä, että yhteistyöltä toivottaisiin jotain muuta.
Tämä tekee ennen kaikkea surulliseksi sekä oman henkilöhistoriani että STI:n syntyhistorian näkökulmasta. Nuorena teologian opiskelijana ammensin viisautta STI:n eksegeettisiltä päiväkahveilta ja illalla kannoin vastuuta Helsingin OPKOssa. Jo ennen valmistumistani minut rekrytoitiin OPKOn opiskelijatyöntekijäksi. Palvelin OPKOn työntekijänä 14 vuotta. Tuona aikana OPKOlle tuottamaani materiaalia käytetään opiskelijatyössä edelleen. En ajatellut, että aloittaessani STI:n pääsihteerinä saisin käsiini OPKOn eroanomuksen.
Toiseksi OPKOn rooli oli järjestön pienuudesta huolimatta STI:n perustajajärjestöistä jopa kaikkein keskeisin. Tietynlainen ”Esi-STI” nimittäin kokoontui juurikin OPKOn piirissä ja antoi alkusysäyksen STI:n perustamiselle. OPKOn senioreiden joukossa on paljon niitä, joiden panos on ollut ja on edelleen korvaamaton STI:n syntymisessä ja myöhemmässä toiminnassa. Kiitollisuus tästä kaikesta ei himmene eroilmoituksen myötä.
STI:n perustamisen jälkeen suurin osa OPKOn työssä palvelleista teologeista on rekrytoitu STI:n opiskelijoista. Myös tämänhetkisissä työntekijöissä on STI:n kasvatteja. Jään pohtimaan, mitä STI:n tai pikemminkin jäsenjärjestöjen STI:n puitteissa olisi pitänyt tehdä enemmän tai toisin, jotta OPKO olisi katsonut mielekkääksi jatkaa yli 35 vuoden yhteistyötä.
OPKOa, opkolaisia ja OPKOn työtä edelleenkin siunaten,
Soili Haverinen
STI:n pääsihteeri
OPKOn opiskelijatyöntekijä 2000-2014
