Kirjoittanut
Sukupuoli-ideologiaksi kutsun näkemystä, jonka mukaan ihmisen sukupuoli on subjektiiviseen itsemäärittelyyn perustuva asia, ei naisen ja miehen objektiivisiin biologisiin tuntomerkkeihin perustuva kaksijakoinen tosiasia.
Vapauskäsitys sukupuoli-ideologian pohjana
Sukupuoli-ideologia perustuu todellisuuden luonnetta koskevaan perimmäiseen vakaumukseen, jonka mukaan ihmisen vapaus edellyttää sitä, että ihminen voi vapaasti luoda itsensä. Tämä vapauskäsitys on johdonmukaisimmillaan ilmaistu Karl Marxin ajattelussa. Sen mukaan ihmisen vapaus edellyttää vapautta kaikista riippuvuussuhteista, erityisesti riippuvuudesta Jumalaan ja hänen kymmenen käskyn lakiinsa.
Sukupuoli- ja seksuaalivallankumous tarkoittaa ”uutta luomista”, täydellistä vapautumista kaikesta entisestä ja menneestä. Uuden vapaan ihmisen kehittyminen edellyttää kaikkien perinteisten instituutioiden ja normien purkamista ja ikuisten arvojen hylkäämistä. Kasvatus ei enää merkitse ohjaamista ikuisten arvojen mukaiseen elämään vaan kahlitsevien normien ja rakenteiden purkamista.
Länsimainen yhteiskunta omaksui tämän vapauskäsityksen, vaikka se hylkäsi Marxin messiaanisen utopian tulevasta kommunistisesta paratiisista nähtyään bolševikkivallankumouksen aikaansaaman verisen kaaoksen ja totalitaarisen terrorin.
Avioliitto- ja perhenormien hylkääminen
Marxismi siis onnistui tavoitteessaan murentaa länsimaisen yhteiskunnan kristinuskolta saama vakaumus, jonka mukaan ihmisen vapaus toteutuu ikuisten arvojen mukaisessa elämässä: avioliittonormi suojelee ihmiselämää, ei kavenna sen mahdollisuuksia. Tällainen arvo- ja normitietoisuus korvattiin kaikki ehdottomat arvot kyseenalaistavalla relativismilla.
Näin marxilaisuus paradoksaalisesti tuotti maallistuneen, ehdottomat arvot hylkäävän uusporvarillisen länsimaisen yhteiskunnan, joka purkaa perinteisen avioliittoinstituution ja sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksessaan pyrkii viemään lapsilta ja nuorilta uskon sukupuolien toisiaan täydentävyyden varaan rakentuvaan avioliittomoraaliin. (De Noce 2014: 62−63)
Seksuaalinen nautinto elämän tarkoituksena
Wilhelm Reich (1967; 1982) kiteytti aikamme seksuaalivallankumouksen perusoletukset yhdistämällä piirteitä marxilaisuudesta ja freudilaisesta psykoanalyysista. Reichin mukaan ihmiselämän tarkoituksena on seksuaalisen onnen saavuttaminen ja sitä varten on purettava kaikki normit ja arvot, jotka estävät ihmisiä vapaasti toteuttamasta seksuaalisia halujaan. Ihmisen seksuaalisuutta tukahduttavat arvot ja normit saavat institutionaalisen ilmauksensa sukupuolien toisiaan täydentävyyden varaan rakentuvassa puolisouskollisessa ja elinikäisessä naisen ja miehen avioliitossa.
Avioliittoinstituution purkamisen ajatellaan siksi olevan edellytys ihmisen seksuaaliselle vapautumiselle. Kun ihminen saa vapaasti toteuttaa halujaan, hän vapautuu neurooseistaan ja väkivaltaisista ja aggressiivisista taipumuksistaan. Näin seksuaalinen vapautuminen poistaa ihmisten väliset ristiriidat ja luo onnen ja veljeyden aikakauden maan päälle. Reichin mukaan ei ole mahdollista suvaita kristinuskon pyrkimyksiä estää seksuaalisen onnen edellytysten levittämistä yleiseen tietoisuuteen (1967: 265).
Strategian muutos
1900-luvun seksuaali- ja sukupuolivallankumous rakentui monilta osin marxilaisten perusoletusten varaan, mutta sen käyttämä strategia poikkesi olennaisesti väkivaltaisen vallankumouksen menetelmästä.
Sukupuoli-ideologiaa edistävän liikkeen valtapyrkimyksiä on vaikea tunnistaa ja vastustaa, koska se toimii instituutioiden sisällä, vetoaa suvaitsevuuteen ja ihmisoikeuksiin. Se käyttää pehmeitä, organisaatioiden sisällä eteneviä, epämuodollisia strategioita. Näillä menetelmillä se on onnistunut muuttamaan suurten maailmanorganisaatioiden johtavia periaatteita ja tavoitteita oman ideologiansa suuntaisiksi.
Relativismin diktatuuri
Vaikka aktivistien käyttämät menetelmät ovat pehmeitä ja näennäisen ”ystävällisiä”, he ovat vähitellen toteuttamassa maailmanlaajaa ”relativismin diktatuuria”, joka kieltää oikeuden julkisesti puolustaa perinteistä avioliittokäsitystä ja sen perustana olevaa kaksiarvoista sukupuolijakoa naisiin ja miehiin. Perinteisen avioliittokäsityksen puolustajat leimataan homofobisiksi ja perinteisen sukupuolijaon kannattajat transfobisiksi. (Peeters 2010.)
Maailmanlaajuisen yhteiskunnallisen prosessin seurauksena aikamme maailmanorganisaatiot ovat asettaneet päämääräkseen sukupuolieron ja sen varaan rakentuvan avioliiton heikentämisen, vanhempien kasvatusoikeuksien kaventamisen ja lasten seksuaalisen ja sukupuolisen ”vapauttamisen”. Tämän maailmanlaajan prosessin seurauksena on länsimaissa toteutumassa yksi marxilaisuuden keskeinen tavoite: lasten siirtäminen ydinperheen ohjauksesta yhteiskunnan ohjattaviksi ja muokattaviksi yhteiskunnallisia tavoitteita varten. Tämä prosessi heikentää demokratiaa, keskittää yhteiskunnallista valtaa ja lisää lasten pahoinvointia.
Vaikuttaminen YK:n konferenssien kautta
Joukko aktivisteja saavutti vuosien kuluessa asiantuntijan arvovallan toimiessaan kansainvälisten byrokratioiden kuten YK:n sisällä. Vedoten saavuttamaansa asiantuntemukseen he saivat ohjelmansa läpi maailmanjärjestöissä kohtaamatta merkittävää vastarintaa.
Yhdistyneet kansakunnat saatiin ohjelman taakse järjestämällä joukko konferensseja, joissa rakennettiin uusi yhtenäinen näkemys maailman uudesta järjestyksestä ja uudesta maailmanlaajuisesta normien ja arvojen järjestelmästä, jota toteuttamaan kansainvälinen yhteisö sitoutuisi uutena aikakautena: kasvatus ja koulutus (Jomtien 1990); lapset (New York 1990), ympäristö (Rio 1992); ihmisoikeudet (Wien 1993; väestö (Kairo 1994); yhteisöllinen kehitys (Kööpenhamina); naiset (Peking 1995); asuminen (Istanbul 1996); ja ravintoturvallisuus (Rooma 1996). Nämä konferenssit ymmärrettiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja niiden pohjalta tavoiteltiin maailmanlaajaa yhtenäistä näkemystä ja arvomaailmaa. (Peeters 2010: 4)
Hämäävä kielenkäyttö
Sukupuoli-ideologian periaatteet saatettiin osaksi kansainvälisesti hyväksyttyä sopimusta neljännessä naisten asemaa käsittelevässä maailmankonferenssissa Pekingissä vuonna 1995. Sukupuoli-ideologian läpimurto onnistui hämäävän kielenkäytön ja poliittisen manipulaation avulla. Yhtenä vaikuttavana tekijänä oli se, että sukupuolen käsitettä ei määritelty ja useat kolmannen maailman edustajista olettivat, että sukupuolella tarkoitettiin yksinkertaisesti naista ja miestä. Pian konferenssin jälkeen alettiin vaatia kaikkia jäsenvaltioita pitäytymään itsemäärittelyyn perustuvaan sukupuolikäsitykseen, jonka mukaan sukupuolella tarkoitetaan lukuisia erilaisia sosiaalisia sukupuolia.
Sukupuoli-ideologiaa on tehokkaasti edistetty monimerkityksisen, epäselvän ja harhaanjohtavan kielenkäytön avulla. Lukuisat myönteisen merkityksen omaavat sanat kuten vapaus, tasa-arvo, voimaannuttaminen, avioliitto, perhe ja sukupuoli saavat huomaamatta uuden merkityksen.
Sukupuoli-ideologiassa keskeisessä asemassa on sukupuolien tasa-arvo. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta pelkästään naisten ja miesten tasa-arvoa tai naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia lain edessä. Tasa-arvolla tarkoitetaan kaikkien niiden sosiaalisten sukupuolien tasa-arvoa, joita löytyy Facebookista useita kymmeniä. Tämän pohjalta katsotaan, että kaikessa yhteiskunnallisessa tiedotuksessa tulisi esittää kaikki sosiaalisten sukupuolien ilmentämät erilaiset elämäntavat samanarvoisina ja uudelleen määritellä avioliiton ja perheen käsite niin, että kaikki erilaiset sukupuoliset ja seksuaaliset elämäntavat ilmenevät yhtä hyvinä vaihtoehtoina. Tällaisen sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksen pohjalta lasten ja nuorten on vaikea ymmärtää naisen ja miehen puolisouskollisen ja elinikäisen avioliiton erityismerkitystä isä–äiti–lapsi-kolmoissidoksen varaan rakentuvan perheen perustana.
Aikamme sukupuoli-ideologian mukaan naisen ja miehen luonnollisella sukupuolierolla ei ole enää merkitystä. Sikäli kuin naisen ja miehen biologisia eroja ei voida kokonaan poistaa, niitä tulee pitää merkityksettöminä.
Asiaa on tarkemmin käsitelty äskettäin ilmestyneessä kirjassa Sukupuoli muutoksessa (Päivä 2019). https://apowiki.fi/wiki/Sukupuoli_muutoksessa_(kirja)
